Suomi ja Pankkimafia

Toimintasuunnitelma:

• laatikon ulkopuolella ajattelu
• laatikon ulkopuolella löytyvän tiedon tiedostaminen
• tämän tiedon ymmärtäminen
• kokonaisuuden hahmottaminen, sen analysointi ja sisäistäminen

Tieto on valtaa, mutta yksin kukaan ei ole tarpeeksi vahva. Tietoa pitää jakaa. Se on haastavaa, koska lammaslauma on tottunut laatikon reunoihin eivätkä näe syytä poistua mukavuusalueeltaan. Helpompi on seurata valtavirtaa. Jotkut kieltäytyvät uskomasta, että joku kehtaavat varastaa kansallisomaisuutemme ja pakottaa sinut töihin 9 euron päiväpalkalla.

On hyvä aloittaa ruohonjuuritasolla, yksilö kerrallaan. Vaatii kognitiivista taitoa ymmärtää laatikon ulkopuolella olevan tiedon sisältö, sen vaikutukset ja se, miksi tämä tieto on laatikon ulkopuolella. Vasta kun hahmottaa, ja sitä kautta hallitsee tätä tietoa, voi aloittaa lähetystyö.

On eri asia ymmärtää, miten pankit luovat rahaa tyhjästä, kuin hahmottaa ilmiön laajuus ja kokonaisvaikutus. Lammas tietää vain, että jos ei pankkia olisi, ei olisi ollut varaa ostaa oma asunto. Lammas täten on, ei vain täysin riippuvainen pankista, vaan luulee myös olevansa pankin arvoisa asiakas, ja että pankki on olemassa häntä varten.

Jos baarin vakioasiakas päättää ryhtyä absolutistiksi, vaikka edelleen joka päivä käykin baarissa, hän kokee edelleenkin olevan yhtä arvokas asiakas. Todellisuudessa hän on riesaksi, koska vie tuolin potentiaaliselta uudelta asiakkaalta. Baarihan haluaa mahdollisimman juopon jannun raittiin tilalle.

Siis, jos et ole velkaa pankille, olet heidän silmissä arvoton. Pankki toivoo että kulutat, mielellään luottokortilla. Toiveiden täyttymys olisi, että elät yli varojesi, joten he ehdottavat Mastercardia Visa-kortin rinnalle. Ja hei, oletko jo kuullut meidän uudesta joustavasta kulutusluotosta? Sen saa helposti yhdellä klikkauksella heti tilille, jos vaikkapa molemmat luottokortit on höylätty tappiin!

Jos et kuluta olemattomia, ja aina hoidat velvollisuutesi ajallaan, olet pankin huonoin asiakas, koska omaisuutesi on pankin ulottumattomissa. Pankki toivoo, että mahdollisimman moni ajautuu maksuvaikeuksiin jolloin pankki saa, mitä alunperin tavoitteli: omaisuutesi. Menetät kaiken, paitsi velkasi.

Sama pätee valtiollisella tasolla, kun velkaa on liikaa, eikä siitä selviä, ja mikään muu pankki ei myönnä lainaa, olet niin sanotusti velkojan armolla. Joko valtio tekee konkurssin ja velat jäävät maksamatta. Samalla valtion hyvinvointi ja talous romahtaa siten, että on rakennettava kaikki alusta. Menee vuosikymmeniä palauttaa talous ja samalla kaatunut teollisuus ennalleen, ja hintalappu on kymmeniä kertoja isompi kuin maksamatta jätetyt velat. Ahdinkoa lisää myös se, ettei mikään muu pankki halua rahoittaa jo kertaalleen epäluotettavaksi osoitettua asiakasta.

Voisi verrata Talvivaaran kaivokseen, kun sijoittajien rahat on tuhlattu, ja miljardiveloissa oleva yhtiö pakotetaan konkurssiin. Kuinka moni pankki lähtisi jakelemaan miljoonia jo kertaalleen kannattamattomaksi todetulle yritykselle? Kyllä pankit ymmärtävät rahan päälle, eikä Talvivaara saanut enää rahoitusta. Pankki sulkee hanat heti, kun tietävät jäävänsä nuolemaan näppejään.

Silti jostain mielenvikaisesta syystä Ab Suomi Oy:n hallituksen puhemies Juha Sipilä luotsasi Olli Rehnin ja Mika Lintilän säestyksellä päätöstä, että olisi paras vaihtoehto Suomen kansalle ja taloudelle, että valtio ostaisi täysin retuperällä olevan, ikinä euroakaan tuottamattoman kaivoksen ympäristötuhoineen. Oli kuulemma ainoa tapa varmistaa, että ympäristötuhot tulee korjatuksi. Joku toinen voisi peruskoulun matematiikalla laskea, että kaikki kaivoksesta maksetut rahat olisi säästynyt, ja tappiota olisi ollut pelkät siivouskulut. Sen sijaan poliitikot ostivat rahoillamme arvottoman ja velallisen luonnonkatastrofin, vain saadakseen velvollisuuden loppusiivouksesta. Voi jokainen varmaan arvata, että siivouskulut olisi joka tapauksessa repäisty veroina meidän persnahasta.

Jos kerran rahaa jaellaan holtittomasti maailman joka kolkkaan ilman katetta ja korvamerkintää, miksi emme samalla maksa suomalaisten kaikki ulosotossa olevat velat? Se toisi yli puoli miljoonaa suomalaista takaisin tuottaviksi kansalaisiksi, kun he eivät enää makoilisi työttömänä, vaan duunista jäisi taas rahaa käteen. Tai vielä edistyneempi teko: Raha kun näyttää olevan ilmaista, niin miksi valtio ei maksa pois kansalaisten asuntolainat ja luottokorttilaskut?

Rahaa on paljon Suomen kassassa, ja lisää saa lainaamalla. Ja lainaa voi aina lyhentää ottamalla lisää lainaa. Toistaiseksi. Nimittäin kun tietty piste saavutetaan, ei olla edes omillaan, vaan puun ja kuoren välissä. Liikkumatilaa ei ole, eikä rahaa tipu. Tai kyllä lainaa saa, mutta nyt on uudet ehdot. Voi olla esimerkiksi valtioyhtiöiden myynti, metsien ja järvien yhtiöittämistä, infrastruktuurin myynti (Caruna, Fortum, VR). Alkaako kokonaisuus hahmottua?

Kiina lainasi avokätisesti rahaa Afrikkaan, tietäen ettei rahaa saada koskaan takaisin. Se oli kuitenkin harkittu teko. Kiina ilmoitti, että he ottavat kyseisen maan satamat ym. infrastruktuurin haltuunsa, koska velallinen ei pystynyt maksamaan velkojaan. Maa olikin hetkittäin velaton, kunnes lyhytnäköisyys ja afrikkalainen ahneus voitti, ja Kiinan tyrkyttämä raha kelpasi taas. Suomesta Afrikan monet maat saavat ilmaista rahaa. Tai onhan sekin lainarahaa, mutta sen maksavat suomalaiset. Hyvä diili, antaa miljardin pois ilmaiseksi, ja maksaa sen päälle vielä vuosia lainan korkoja. Taas tuli käynti duunarin lompakolla.

Samalla tavalla luottoluokittajat, jotka määräävät lainamme korkoja, kiristävät valtioita. Jälkiä seuraamalla löytyy se, kuka määrää ja tekee päätökset, siis se, joka hyötyy kansalaisten korvissa järjettömältä kuulostavalta päätöksenteosta. Suurten pankkien omistajat, ennen kaikkea keskuspankit, voivat tehdä vapaasti mitä haluavat. Laki sallii jo pankkien harjoittamaa laillista ryöstelyä. Taas voi jokainen miettiä, kuka on ja millä verukkeella saanut kyseisen lain läpi? Koivisto sen allekirjoitti, mutta joku muu taho on sen takana. Follow the money.

Ilmiö on samanlainen lobbausjärjestöjen toiminnassa. Lobbarin ja pankin työnjako on selkeä: Missä lobbari edustaa intressiryhmää, ainoa keino edistää toimeksiantajan etua, on raha. Lobbaus on täysin, 100-prosenttisesti sama asia kuin korruptio. Pankin ei tarvitse enää turvautua korruptioon, tulihan lobbaajien maksamat voitelurahat heiltä, ja se tulee korkoineen takaisin. Mutta pankeilla on velan kasvaessa yhä tiukempi ote Suomen kivespussista. Pankkimafia on jo kirjoittanut ostoslistan.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Lukijan mielipiteet ovat Partisaanin lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita Partisaanin toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen julkaisun yleiseen sähköpostiin.