Haastattelussa Kuru kertoo sekä itse tapahtuman valmisteluista, tuntemuksista kuin myös tulevasta puolueesta, jonka perustamisessa hän on mukana.
Pidät itsenäisyyspäivänä puheen ensimmäistä kertaa järjestettävässä Suomi Herää ‑tapahtumassa. Tapahtuma on herättänyt jo monta viikkoa ennen H‑hetkeä tavallista enemmän pöhinää ympärillään. Minkälaiset fiilikset sinulla on itse kokonaisuudesta ja sen tulevaisuudesta?
Suomi Herää on esivalmisteluidensa osalta varsinainen taidonnäyte, josta kaikkien tulevien tapahtumien tulisi ottaa mallia. Aikaisin aloitettu mainostaminen, taidokkaasti suunniteltu visuaalinen ilme ja julkisessa tilassa suoritetut nopeat ”pistohyökkäykset” henkivät sen kaltaista elinvoimaisuutta, jota harvoin näkee kansallismielisissä tapahtumissa. Tapahtuman verkkosivut ovat selkeät ja niissä esiintyvä ”kutsu saapua” lienee yksi parhaista näkemistäni mainoslauseista. Tapahtumaa mainostanut esittelyvideo oli kieltämättä provosoiva, mutta samalla myös tarpeellinen keskustelunherättäjä. Retoriikkamme ei voi enää olla vain pikkusievää ja pehmeää kansallisromantiikkaa, vaan meidän tulee saada ihmiset heräämään siihen todellisuuteen, jonka he ovat omalla toiminnallaan ja sen puutteella mahdollistaneet.
Potentiaalinen asiakaskuntamme on uusien tapahtumien suhteen aina hivenen skeptinen. Kuka sen järjestää? Mikä sen todellinen tarkoitus on? Mistä se saa rahoituksensa? Jokainen meistä on kuullut nämä samat kysymykset moneen kertaan. Meidän tulee kuitenkin osata erottaa ymmärrettävä varautuneisuus ja puhdas laiskuus toisistaan. Meidän tulee osata houkutella niitä ihmisiä paikalle, jotka ovat potentiaalisia kansallismielisen liikkeen tukijalkoja tulevaisuudessa, sekä vastata tarvittavalla ynseydellä niille, jotka löytävät jokaisesta asiasta perusteen omalle passiivisuudelleen.
Ensimmäinen kerta on aina uuden konseptin koeponnistus. Seuraavana vuonna tämä tulee olemaan paljon helpompaa kuin nyt, sillä tarvittava pohjatyö on suurimmaksi osaksi jo tehty. Haluan antaa ison kiitoksen muille järjestäjille, talkootyöläisille ja puhujille, jotka ovat omalla aktiivisuudellaan tulevan tapahtuman mahdollistaneet.
Mitä puheesi tulee käsittelemään?
Puheessani tulen todennäköisemmin käsittelemään mahdollisen ja mahdottoman käsitteitä, sekä asettamaan kansamme nykyisin kohtaamat vastoinkäymiset historialliseen kontekstiin sekä oikeaan suuruusluokkaan. Monen mielestä itsenäistyminen Euroopan unionista olisi käytännössä mahdotonta, vaikka oman kansakuntamme alkuperäinen itsenäisyystaistelu suoritettiin paljon epävarmemmissa ja vaarallisimmissa olosuhteissa, joka vieläpä johti tuhansien suomalaisten kuolemaan. Verisen ja kaoottisen itsenäistymisen jälkeen tätä nuorta valtakuntaa kohtasi eksistentiaalinen kriisi Neuvostoimperiumin suorittamien valloitusyritysten muodossa. Puhumme siis ajanjaksosta, jolloin voiton mahdottomuus näytti ilmeiseltä, ja mahdollisesta tappiosta seurannut kansallisen liekin sammuminen täysin varteenotettavalta uhkakuvalta.
Nykyään me emme enää käy taistelua vain fyysisessä maailmassa, vaan taistelut ovat enemmissä määrin siirtyneet mielikuvien, olettamusten, tottumusten ja henkilökohtaisten arvovalintojen maailmaan. Monet niistäkin ihmisistä, jotka ovat nimellisesti meidän kanssamme samaa mieltä asioista, ovat väärän tietoisuuden saastuttamia, joka on ajanut heidät jäytävään passiivisuuteen. Nämä ihmiset valittelevat usein tilanteemme toivottomuutta, vaikka ympäröivä todellisuus ei anna tälle alakulolle perustetta. Suomalaisia on nykyään enemmän kuin silloin, kun kansakuntamme tulevaisuudesta käytiin ankaria taisteluita, eikä sen olemassaoloa uhkaa tällä hetkellä yksikään järjestäytynyt sotilaallinen suurvalta. Nykyiset vastustajamme ovat lukumääräisesti heikkoja, ja heiltä puuttuu meidän tuhoamiseemme tarvittava aseellinen voima.
Nykyhetki on siis mitä parhain uudelle itsenäisyyskamppailulle, ja sen taistelun lähtölaukaus tulee tapahtua seuraavana itsenäisyyspäivänä Helsingissä!
Olet aikaisemmin pitänyt puheen jo perinteeksi muodostuneessa 612-kulkueessa. Tänä vuonna se kuitenkin peruttiin. Aiotko silti käydä laskemassa kynttilän sankarihaudoille?
Tarkoitus olisi, ja ymmärtääkseni Suomi Herää ‑kulkueen jälkeen vapaaehtoisilla onkin mahdollisuus käydä laskemassa kynttilöitä Hietaniemen hautausmaalle. Suomen Sisu tekee myös perinteisen hautausmaavierailunsa saman päivän aamuna, johon olen myös itse osallistumassa.
Vastikään tuli ilmi, että olet mukana muiden kansallismielisten aktivistien kanssa perustamassa poliittista puoluetta. Onko sinulla tähän liittyen jotain sellaista kerrottavaa, minkä voi jo julkisuuteen kertoa?
Projekti etenee heti kun ohjelmatyöryhmä löytää sopivan hetken kokoontumiselle! Yhdistyksen nimi on nyt varmistettu, ja tärkeimmät some-tilit on kaikessa hiljaisuudessa varattu tulevan puolueprojektin käyttöön. Potentiaalisia aktivisteja on pyydetty toimintaan mukaan, ja meidän iloksemme näitä kyseisiä ihmisiä on myös mukaan ilmoittautunut. Olemme käyneet keskustelua tulevista kuntavaaleista, kuin myös sähköisen kannattajakorttikeräyksen tarjoamista mahdollisuuksista. Näyttääkin siltä, että vuoden 2021 puolella Suomen puoluekentälle saadaan vihdoin vaihtoehto, jonka politiikan päämääränä on suomalaisten kansallisen olemassaolon ja sen elämäntavan turvaaminen osana itsenäistä kansallisvaltiota.
Puolueemme tulee julkistamaan nimensä ja ohjelmansa siinä vaiheessa, kun työryhmän jäsenet ovat täysin tyytyväisiä työnsä lopputulokseen. Emme halua julkaista kiireessä keskeneräistä tuotetta, jonka valuvikoja joudumme sitten pala palalta jälkikäteen korjaamaan.
Lupaan kertoa asiasta heti enemmän, kun aika on oikea!
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Mallia
Onko paikalle kutsuttu jo ulkomaalainen media? Onko tiedoitettu tapahtumasta saksalaisia, venäläisiä, itävaltalaisia ja ranskalaisia? Entä Brittimediat?
pelle
Suomen heräämisen tärkeitä asioita on tehtyjen virheiden tunnustaminen
Kansallisesta Suomesta puhuttaessa tulisi myös tunnustaa historiassa tehdyt virheet. Sisällissota on yksi niistä. Mukaan meno Saksan lupaamiin etuihin ja siten syntynyt jatkosota toinen toinen suuri virhe.
Kekkosen aikakausi oli menestystä, mutta tehtiin kolmas paha virhe. Soiden ojitus ja turvetuotannon aloitus pilasi Suomen upeat vesistöt ja meret. Vesistöjen tila ei parane, ellei virhettä tunnusteta. Poliittisia johtajia suojellaan syyttämällä kansalaisten elämää ja elintarviketuotantoa, jolla ei ole merkitystä pilaantumiseen.
Nyt neljäs virhe on turvautua kaukana sijaitsevan suurvallan lupaamiin turvallisuustakuisiin Venäjää vastaan. Niissä on riski. Turvatakuut toimivat, jos niistä on hyötyä USAlle. En keksi muuta hyötyä USAlle, kuin Suomi Naton jäsenenä sitoo Venäjän joukkoja 1300 km pitkälle rajalle monta venäläistä divisioonaa. Jos meillä olisi luottavaiset välit Venäjään, suuria rajajoukkoja tuskin tarvittaisiin. Venäjä voisi pitää joukkonsa etelän öljyntuotantoalueitten läheisyydessä ja käydä molemmin puolin edullista kauppaa Suomen kanssa.
Viides virhe on antaa vieraitten kulttuurien valloittaa Suomi aivan uusien oppien mukaan. Luonto ei tunne tasa-arvoa ja luonnossa on aina kilpailu ja kilpailun voittaa parhaiten toimiva.
Suomalaisen perinnekulttuurin kehittyminen on tästä hyvä luonnonlakeihin sopeutuva tapahtuma. Tämä perinnekulttuuri katoaa, jos siihen sekoitetaan täysin vieraita kulttuureja, jotka eivät ole tottuneet ankaraan ilmastoon. Juuri tästä sopeutuvuudesta on peräisin suomalainen altruistinen perinne, joka nyt on vaarassa tuhota Suomen.
J. Mäkinen
> tulisi myös tunnustaa
> historiassa tehdyt virheet
On myös opittava historiassa tehdyistä onnistuneista valinnoista: On ymmärrettävä, että sodassa ystävä voi muuttua viholliseksi ja vihollinen ystäväksi yhdessä yössä.
– Suomi vaihtoi Saksan viholliseksi ja Neuvostoliiton ystäväksi ja siten pelasti itsenäisyyden.
– Nykyään ystävyyttä haetaan kaukaa: NATO:sta ja vihollisuutta läheltä: Venäjästä.
Meillä pitää olla valmiudet hylätä NATO „yhdessä yössä“, jos tilanne sitä vaatii.
– Esimerkiksi kenraalit ja ministerit, joille NATO-jäsenyys kuuluu, eivät saa olla millään tavalla kytköksissä NATO:n.
– Näinhän tilanne oli vielä „vanhan itsenäisyyden“ aikana. Kenraali, joka olisi ottanut vastaan NATO:n kunniamitalin, olisi joutunut syytteeseen maanpetoksesta.
Sodassa ei myöskään ole „yhteistä etua“.
– Ei pidä perustaa puolustusta jonkun toisen valtion edun ajamiselle. Että esimerkiksi perustettaisiin politiikka sille, että „NATO:n etu on Suomen etu“.
Eteläinen
Tulisipa se aito vaihtoehto.
En ole koskaan langennut petturipersujen bluffeihin ja feikki-imagoon.
Teille annan varmasti ääneni, kunhan ei ole mitään pellehötkyilijöitä siinä eturintamassa ja ydinporukassa, kieli pysyy sitten keskellä suuta. Joka ei ole selkärankaansa sisäistänyt Sun Tzu:n AoW 3:18, niin olisi parempi pysyä politiikan ulkopuolella, ihan aktivismin puolella. Realismi. Strategisuus. Rohkeus.
Fatwantarkistaja
Tuukka ei öyhötä ja on erittäin fiksu. Toivotaan tuosta jotakin.
Yhdet puheet
Anteeksi jos loukkaan jotakuta mutta minusta tuo Tuukka on mies jolla on paljon ajatuksia ja vielä enemmän puheita. Mutta todella vähän toimintaa eikä yhtään itse aloitettua agendaa. Mielellään patsastelee valokeilassa mutta on todella passiivinn kaveri. Eikä edes pitä lupauksiaan.
Olen ehkä liikaa vanhoollinen sillä tavalla että ”miehellä on yhdet puheet”, jos ne pettää niin luottoa ei ole. Tässä mielessä täytyy kyllä myöntää että kestoinhokki-puolueeni Kokoomuksen edustaja Kiuru on aina pitänyt puheensa. Ikävää vain että on väärässä puolueessa.
Sakari J
> Tuukka on mies jolla on paljon ajatuksia
> ja vielä enemmän puheita. Mutta todella
> vähän toimintaa
Jokainen kansanliike tarvitsee oman ideologinsa. Tärkeintä on, että seuraajat eivät nosta häntä jumalaksi
– ja tähän päästään vain, jos ideologilla on itseään suurempi aate, johon perustaa sanomansa.
fakta_juttu
Yksi persujatkumo putkostelun atomikiimainen tampio tääkin on. Ei tajua ettei itsenäistä maata voi energisoida kansainvälisen riippuvuuden ja tehovalvontaan ja käskyläisyyteen vääjäämättä ajavalla tavalla.
Seppo Lehto
Kommenteissa paljon kommarivalheita:
1) Suomella ei olisi ollut mitään menestymisen takeita ilman Saksan sotilasapua ja elintarvikeapua talvisodan jälkeen, koska maamme oli täynnä nälkäisiä ihmisiä yli 430 000, joilta oli viety omaisuus ja elinkeino
2) Jatkosota takasi kuten Marski oivalsi parempiin neuvotteluasemiin, eikä vaan perääntymisiin ja antatumisiin. Ilman USA:n apua olisi tilanne ollut jopa vielä parempi.
Seppo Lehto historioitsija Tampere