Kapitalismin keinoin kohti kommunistista maailmanjärjestystä, Osa 4: Propaganda

Kuten Magneettimedia-lehden julkaisijan saama tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan osoittaa, on Suomessa enemmän kuin mahdollista joutua virkavallan silmätikuksi, pelkillä poliittisilla kirjoituksilla. Se tosiasia että Suomi yhtenä ”lehdistönvapauden kärkimaana”, rankaisee kansalaisiaan yleisen poliittisen konsensuksen vastaisista julkaistuista faktoista ja mielipiteistä, on omiaan piirtämään varsin synkän kuvan maailman todellisesta lehdistön- sekä sananvapauden tilasta.

Ei kuitenkaan ole sattumaa, että valtamedia ei itse milloinkaan vahingossakaan lipsahda tämän yleisen poliittisen konsensuksen tieltä, ja täten joudu tämän ”lehdistönvapauden kärkimaan” virkavallan hampaisiin. Sillä siinä missä yksittäisten kansalaisten, sekä vaihtoehtomedioiden kirjoituksia valvoo ensisijaisesti virkavalta, niin valtamedialla on jo ennen tuota valtion itsesensuuriin kannustavaa rangaistusjärjestelmää, omasta takaa vielä tiukempi suodatin läpäistävänä, eli tätä valtamediaa kontrolloivan tahon poliittista agendaa myötäilevä linja.

Esimerkkejä valtamedian aktiivisesta poliittisesta vaikuttamisesta, eli propagandasta on helppo löytää päivittäin. Mutta myrkyllisten trendien tuputtamisen lisäksi, yhtä kiinnostavaa on myös se, mistä media ei suostu puhumaan negatiivisessa yhteydessä, vaikka sen uutisoima megajuttu olisi suoraa seurausta tästä kyseisestä massiivisesta ongelmasta.

Vaikkakin valtamedia saattaa siis uutisoida jopa kerta kaikkiaan kattavalla artikkelilla esimerkiksi ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäytöstä ja kaltoinkohtelusta Suomessa, tekee se tämän tutkivan journalismin työn ainoastaan ongelman ruohonjuuritasolla. Siellä ruohonjuuritasolla ongelma kyllä eittämättä tongitaan tarkkaan, kuten esimerkiksi selvittämällä miten tätä ulkomaista halpatyövoimaa käytännössä riistetään, mitkä ovat ihmiskaupan uhrien elinolosuhteet, sekä mitkä suomalaiset firmat ja laitokset ovat tätä kaltoin kohdeltua vierasperäistä halpatyövoimaa käyttäneet jne.

Mutta koskaan ei valtamedia kyseenalaista sitä perimmäistä ongelmaa, eli tuhoisaa avoimien rajojen politiikkaa, joka on ylipäätään mahdollistanut tämän koko orjatyövoiman käytön, sekä ihmiskaupan ongelman Suomessa. Vaikkakin näiden asioiden syy-seuraussuhde on varmasti jokaiselle päivänselvä, niin valtamedia ei kuitenkaan tarkoituksella näe metsää puilta, koska se ei ole sen valta-aseman takuumiehen intressien kannalta otollista.

Me siis tiedämme jo miksi Suomen nukkehallinto toteuttaa järjestäen oman kansansa vastaista politiikkaa. Kuten esimerkiksi ajamalla kansalaisia tietoisesti taloudelliseen ahdinkoon taatakseen kansainvälisen rahaeliitin voitot, antaen myrkyllisen marxismin repiä kappaleiksi kansakunnan perusyksikköä eli perhettä, sekä esimerkiksi antamalla vihervasemmistolle ohjakset maahanmuuttoasioissa kansanvaihdattamiseksi. Mutta mitkä ovatkaan länsimaiden kuuluisan ”vapaan” median syyt olla vaitonainen, esimerkiksi rahanluontimonopolin yksityistämisestä johtuvista massiivisista taloudellisista ja poliittisista haitoista, sekä esimerkiksi avoimien rajojen politiikan tuhoisasta vaikutuksesta Euroopan alkuperäiskansoille? Syy löytyy jälleen kerran seuraamalla rahaa.

Kuka on ”vapaan” median taustarahoittaja?

Eittämättä suuret mediatalot, kuten kaikki yritykset tienaavat pääsääntöiset voittonsa asiakaskunnastaan, joko suoraan taikka sitten epäsuoraan esimerkiksi mainostajien avulla. Kuitenkin ilman näiden samojen rahanluontia hallitsevien kansainvälisten pankkien tuputtamaa, halvan velkarahan virtaa, mediatalot sekä suuryritykset eivät varmuudella olisi koskaan pystyneet tähän eksponentiaaliseen maailmanlaajuiseen kasvuunsa. Mikäli siis näiden mediatalojen ja muiden vihamielisten yritysten kasvu, olisi ollut pääsääntöisesti pelkästään heidän omien voittomarginaaliensa varassa, ei meillä tänä päivänä olisi todennäköisesti ainuttakaan Dragon Miningin kaltaista globaalia suuryhtiötä, esimerkiksi riistämässä ja tekemässä ympäristörikoksia Suomen maaperällä.

Tämä on totta etenkin kun otetaan huomioon, että nykyisen kansainvälisten pankkien luoman velkatalouden vallitessa, yritykset ovat kiristyvän verotuksen sekä ostovoiman hiipumisen takia, joutuneet tyytymään jo alun alkaenkin pienempiin voittomarginaaleihin. Lisäsyyn yritysten velkaantumiselle tarjoaa myös se, että koska ainoastaan voitto-osuudesta on laillista maksaa osinkoa omistajille, voi yritys esimerkiksi ottaa halpaa velkarahaa kattaakseen investointejaan, ja täten säästää suuremman osuuden voittorahoistaan maksimoidakseen tuotot osakkeenomistajilleen.

Olipa suuryrityksen ala mikä tahansa, halvan velkarahan avulla ne ovat pystyneet tekemään lähes rajattomasti jättimäisiä investointeja ympäri maailmaa, useasti pienempien paikallisten firmojen joutuessa taipumaan tämän ylivoiman edessä. Myös globaalien suuryhtiöiden hallitessa markkinoita, sen sijaan että taloudelliset voitot jäisivät paikallisten firmojen tekeminä Suomeen hyödyttämään koko yhteiskuntaa, karkaavat ne rahat nyt näiden suuryhtiöiden kautta ulkomaille.

On siis aivan varmaa, että yksikään globaali suuryhtiö ei olisi siinä autuaassa mahtiasemassaan jossa ne nyt ovat, ilman näiden rahanluontia kontrolloivien, kansainvälisten suurpankkien halvan velkarahan loputonta tulvaa. Myös aivan kuten kolmannessa osassa todettiin, käyttää tämä kansainvälinen rahaeliitti marxismia aseenaan oman ylivalta-asemansa puolustamiseen. Täten poliittisella tasolla puhuen, suuryhtiöiden sekä suurten mediatalojen sateenkaari- sekä esimerkiksi tasa-arvokiima, ja muut vastaavat myrkylliset ulostulot, ovat myös suoraa tulosta kyseisestä järjestelystä, eli pankkien halvalla velkarahalla ostamasta poliittisesta lojaalisuudesta.

Taivu tai katkea

Oli kyse sitten mistä tahansa suuryhtiöstä, mediatalosta tai vaikka Hollywoodin viihdeteollisuudessa toimivasta tuotantoyhtiöstä, on se täysin sidottu tämän rahoittajansa, eli kansainvälisen finanssieliitin politiikkaan. Mikäli se alkaisi syystä tai toisesta vierastamaan tämän pankkivallan ajamaa politiikkaa, tai luoja paratkoon vastustamaan sitä, on varmasti jokaiselle lukijalle tässä vaiheessa täysin selvää, miten kävisi kyseisen yhtiön tulevaisuuden rahoituksen kanssa.

Halvalla velkarahalla tehdyt kulujen kattamiset sekä investoinnit loppuisivat kuin seinään, ja siten kyseinen yhtiö olisi heikommassa asemassa muihin suuren luokan kilpailijoihinsa nähden, jotka nauttisivat edelleen pankkien halvan velkarahan loputtomasta virrasta. Sateenkaarikiimasta, sekä muista kulttuuria tuhoavista kansainvälisten pankkiirien agendaa ajavista poliittisista suuntautumisista kieltäytyminen, tarkoittaisi siis lähes varmuudella kyseisen suuryhtiön konkurssia, tai ainakin sen suuryhtiöstatuksen menettämistä maailmanlaajuisilla markkinoilla.

Yhteinen rahoittaja – yhteinen tavoite

Lopulta siis näiden pankkien tukemat suurmediat, ovat yhtä lailla tällä samalla kansainvälisen rahaeliitin tarjoamalla syntisellä velkarahaa pursuavalla ruokakipolla, kuin ovat nämä alun alkaenkin niille rahanluontimonopolinsa luovuttaneet länsimaiset demokratiatkin. Toki pelkästään mediasta puhuttaessa, monissa suurmedioissa (etenkin Yhdysvalloissa) jo pelkästään median vierasrotuisessa omistussuhteissa piilee syyt kansalle tuhoisan marxistisen propagandan levittämiseen. Mutta ennen kaikkea suurta kuvaa tutkiessamme, emme voi olla ottamatta huomioon taustarahoittajan, eli ylikansallisten pankkien vaikutusta koko kuvioon.

Ei siis ole mikään ihme, että valtamedia kykenee täysin ilman itsekritiikin häivää, kirjoittamaan pöyristellen vaikkapa Venäjällä tapahtuvasta poliittisen opposition vainoamisesta, mutta samalla se on jopa tuskallisen välinpitämätön, kun täällä koto-Suomessa poliittiset oppositiovoimat kielletään lailla, ”hyvien tapojen vastaisena”. Tällä ”vapaalla” länsimaisella medialla tarkoitetaan siis rahoittajansa, eli kansainvälisen rahaeliitin tiukassa otteessa olevaa, itsenäisiä kansoja vihaavaa propagandatorvea, joka tarvittaessa pesee kansan silmissä mustan valkoiseksi ja toisaalta taas töhrii valkoisen mustaksi.

Lue myös artikkelisarjan osat 1, 2, 3, 5 & 6!