Kokoomuslaisen EU-komissaari Henna Virkkusen viesti X‑palvelussa 20. tammikuuta 2025 kuului: ”Euroopassa ei ole sijaa laittomalle vihalle, ei offline- eikä online-maailmassa. Tänään komissio tervehti uutta käytäntöohjetta digitaalisten palveluiden lain (Digital Services Act) mukaisesti koskien laittoman vihapuheen käsittelyä verkossa.”
Virkkusen viesti on selvä: EU aikoo hänen ohjauksessaan tiukentaa Internet-valvontaa ja komission rooli tässä prosessissa on entistä keskeisempi. EU:n digikomissaari Virkkunen on asettunut ajamaan lainsäädäntöä, joka on herättänyt runsaasti keskustelua – ja kritiikkiä – erityisesti sen mahdollisesta vaikutuksesta sananvapauteen ja poliittisten toisinajattelijoiden äänten tukahduttamiseen.
Virkkusen rooli on erityisen merkittävä, sillä hän on keskeisesti mukana luomassa EU:n Digital Services Act (DSA) ‑lainsäädäntöä, joka määrää digialustojen valvovan ja poistavan ”laittomia” (eli usein poliittisesti epäkorrekteja) sisältöjä verkosta. Tämä laki, jota Virkkunen on ollut viemässä eteenpäin, on herättänyt laajaa huolta erityisesti sen ilmiselvistä kielteisistä vaikutuksista poliittisen keskustelun moniäänisyyteen.
Lainsäädäntö velvoittaa verkkopalvelut arvioimaan ja rajoittamaan ”systeemisiä riskejä”, joita niiden palveluista voi koitua ”demokratialle”, ”ihmisten hyvinvoinnille” ja ”kansalaiskeskustelulle”. Lainsäädäntöön pohjautuen Virkkunen on käynnistänyt useita tutkintoja, joiden kohteena ovat muun muassa Elon Muskin omistama X‑viestipalvelu ja Meta-yhtiön Facebook sekä Instagram, jotka ovat viime aikoina höllentäneet poliittista sensuuriaan.
Sananvapaus vai sensuuri?
Virkkunen väittää olevansa ristiretkellä ”vihapuhetta” vastaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että hän haluaa estää kansallismielisiä ilmaisemasta näkemyksiään julkisuudessa. Komission ja Virkkusen mukaan suuri osa verkossa leviävistä sisällöistä on ”laitonta” ja vaarantaa demokratian.
Virkkunen on linjannut, että suurten digitaalisten alustojen pitää aktiivisesti tunnistaa ja lieventää poliittisen järjestelmän kohtaamia ”systeemisiä riskejä”. Kriitikot ovat esittäneet huolen, että Virkkusen ja EU:n linja johtaa siihen, että poliittisesti epäkorrektit, mutta lailliset mielipiteet, kuten maahanmuuttokritiikki tai kansallismielisyys, voivat joutua sensuroiduiksi, koska ne poikkeavat EU:n eliitin hyväksymistä valtavirrasta.
Virkkunen on itse puolustanut lainsäädäntöä sillä, että se suojaa hänen mukaansa ”demokraattisia” periaatteita ja estää vaarallisen disinformaation leviämistä. Kysymys on kuitenkin siitä, kenen mielestä mitäkin sisältöä voidaan pitää ”vaarallisena”, ”valheellisena” tai ”systeemisenä riskinä”.
Maahanmuuttokritiikki ja poliittinen sensuuri
Virkkusen puheissa on jatkuvasti toistunut teema siitä, että maahanmuuttokritiikin esittäminen ja kansallismielisten liikkeiden nostaminen esille ovat uhka koko Euroopalle. Virkkusen viestissä korostuu, että EU:n lainsäädännön ei pidä vain estää todellista rikollisuutta, vaan myös ”vähentää poliittista riskiä”. Tämä on tahallisen epäselvää kapulakieltä, jolla globalisti pyrkii peittämään totalitaariset pyrkimyksensä.
DSA vaatii suuria alustoja, kuten X:ää, Meta-yhtiötä ja TikTokia, tekemään jatkuvia arviointeja siitä, kuinka niiden palvelut voivat vaikuttaa ”demokratiaan” ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.
DSA:n mukaan alustojen on poistettava kiellettyjä sisältöjä, mutta siinä ei ole täysin selkeästi määritelty, kuinka arvioidaan sisällön mahdollinen rikollisuus ja milloin on kyse vain ”systeemisestä riskistä”. Esimerkiksi Saksan maahanmuuttokriittisen AfD-puolueen haastattelu X:ssä raivostutti Virkkusen, vaikka haastattelussa ei sanottukaan mitään laitonta.
Sananvapaus ja oikeisto
Sananvapaudessa ei ole kyse siitä, että kansalaisilla on oikeus toistaa papukaijan tavoin eliitin hyväksymiä näkemyksiä. Sananvapaus on ennen kaikkea oikeus ilmaista myös epätoivottuja, epäsuositeltuja ja vallanpitäjiä haastavia mielipiteitä.
Virkkusen linjaus ja DSA-lainsäädäntö eivät ole vain teknologisia päätöksiä, vaan ne ovat myös poliittisia valintoja, jotka voivat muokata sananvapauden tulevaisuutta radikaalisti myös Suomessa. Jos EU alkaa määrittää, mitä saa sanoa ja mitä ei, voimme olla astumassa kohti aikakautta, jossa globalismi, monikulttuurisuus ja kulttuurimarxismi ovat kirjaimellisesti ainoat sallitut mielipiteet.
Poliittinen oikeisto esittää itsensä mielellään yksilönvapauksien esitaistelijana syyttäen samalla ”vihervasemmistoa” hyökkäyksistä kansalaisten sananvapautta vastaan. Virkkunen ja hänen puolueensa ovat kuitenkin tällä hetkellä suomalaisen itseilmaisun pahimmat viholliset. Aito isänmaallinen ei ole oikeistolainen tai vasemmistolainen vaan kolmannen tien edustaja, joka asettaa aina oman kansansa EU:n kaltaisten globalististen diktatuurien yläpuolelle!
Lähteet: Free Speech Union, Euroopan parlamentti, Helsingin Sanomat, Iltalehti, Politico, Yle
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.