Yle Watch: Tuoreen Lucia-neidon valintakohu paljastaa vallitsevan ideologian totalitaristisen pyrkimyksen

Moderni massayhteiskunta on dynamiikkansa mukaisesti aina vaarassa vajota totalitarismin houkutukseen. Taustalla on individualismia korostava kulutuskulttuuri, jonka synnyttämän vieraantumisen tunteen lievittämiseksi yksilö etsii jotain mikä sitoisi hänet muihin ihmisiin. Yhteiskunnassa tavallisin ja luontevin tapa välttyä totalitarismin viettelyltä on hellittää omaa itsekkyyttään ja sitoutua ikiaikaiseen veriyhteyteen, josta kansallisuusaate on luonut oman modernin versionsa ”kuviteltuna yhteisönä”. Toisin kuin arkipäivän keskustelussa yleensä uskotaan, politiikantutkija Benedict Andersonin lanseeraama kuviteltu yhteisö ei tarkoita mielivaltaisesti keksittyä ihmisryhmää, vaan kokonaisuutta, jota pitää koossa usko yhteisön olemassaoloon. 

Modernissa hajautuneessa yhteiskunnassa kansalaiset eivät luonnollisestikaan tunne kaikkia muita ihmisiä, mutta he samaistavat kuitenkin itsensä tunnetasolla muihin kansakunnan idean kautta. Vaikka tällainen osittain orgaanisesti ja ennen kaikkea yhteisten historiallisten myyttien kautta syntynyt yhteisö alkaisi modernisaation kiihtyessä sirpaloitua, ihmisten luontainen tarve tuntea yhteisöllisyyttä ei katoa silti mihinkään. Tässä vaiheessa korvaava usko sukupolvien ketjulle voi syntyä täysin abstrakteista ihanteista, joilla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen tai yhteiseksi koettuun historiaan. 

Yhteiskunnalla, joka on etääntynyt orgaanisesta kansakunnasta kohti ”moraalista” tai ideologista yhteisöä, on suuri riski vajota totalitarismiin. Ennen tämä nähtiin kansainvälisessä sosialismissa, kun taas nyt sama kehityssuunta on oraalla moninaisuuden ideologiassa. Kuvaavan esimerkkitapauksen tästä tarjoaa joulun alla valtamedian synnyttämä kohu mustasta Lucia-neidosta.

Ylen ideologisesti valikoitunutta tutkivaa journalismia edustavassa uutisjutussa Yle selvitti: Näin syntyi rasistinen vihakampanja Lucia-neitoa kohtaan huomio keskitetään ennalta määrättyyn asetelmaan, jossa yhteiskunnallisen ongelman keskipisteessä uskotellaan olevan rasistit (koskee rasistisesti vain valkoisia kuten suomalaisia). Asioiden todellista tilaa arvioitessa kyse ei ole tarkasti ottaen lainkaan rasismista, vaan rotuongelmasta, jonka ovat tuottaneet muut kuin ”rasistit”. Lucia-perinnejuhlaa järjestävä ruotsinkielisten kansalaisjärjestö Folkhälsan ja sen monikulttuuri-agendaa tukevat valtamediat sivuuttivat tuttuun tapaansa tämän tyyppiset kiusalliset ongelmanasettelut kaiken huomion vieneellä moralistisella selkäydinreaktiollaan. 

Kielteisen kansalaispalautteen todellisista taustasyistä ei tietenkään käyty julkista keskustelua, vaan mediatilan otti haltuun enimmäkseen kyynisesti laskelmoitu pöyristyminen rasismista, jossa nettivihaajien väitettiin käyttävän osin ghanalaisperäisen Daniela Owuson valintaa Lucia-neidoksi rotuvihan ja salaliittoteorioiden levittämiselle. Todellisuudessa tiedotusvälineet hyödynsivät Owuson valinnasta synnyttämäänsä julkisuutta lisätäkseen vain suomalaisten keskinäistä eripuraa kysymyksessä, joka ei historiallisessa mielessä ole koskaan kuulunut meille. 

Joka tapauksessa median ja sen valitsemien ”asiantuntijoiden” keskuudessa vallitsi kyseenalaistamaton lähtöoletus, jossa on aivan normaalia ja edistyksellistä, että ruotsinkieliset valkoiset suomalaiset valitsevat perinneneidoksi ei niin kovin viehättävän afrikkalaismulatin edustamaan itseään. Niin ikään samaan retoriseen arsenaaliin kuului, että kaikki argumentoidut vastalauseet torpattiin välittömästi ilman vuoropuhelua ”täysin käsittämättöminä purkauksina”.

Kaikesta loiskiehunnasta huolimatta median luoman kohun myrskyn silmään jäi vastaamaton kysymys, miksi ruotsinkieliset äänestivät itselleen Lucia-neidon, jolla ei ole mitään sukupolvia kantavaa etnis-kulttuurista yhteyttä heihin. Objektiivisesti arvioituna Daniela Owuso ei ollut läheskään joukon viehättävin, varsinkin, kun katsojat ja äänestäjät suosivat normaalisti itsensä kaltaisia ihmisiä. 

Koska elämme ns. paskaliberaalien hallitsemassa pellemaailmassa, NPC-ehdollistetut ruotsinkieliset eivät valinneetkaan tällä kertaa heimonsa kauneinta, vaan ideologisesti sopivinta. Heille on selvästikin tärkeämpää antaa itsestään vaikutelma Hyvinä ihmisinä nostamalla afrikkalainen toteemi jalustalle kuin estää uniikin geeniperimänsä peruuttamaton liudentuminen vieraaseen väestöön.

Näyttää vahvasti silti, että äänestäjät halusivat antaa tukensa uudelle kuvitteelliselle yhteisölle, jota edustaa Daniela Owuson juuristaan revitty monikulttuurinen maailmankansalaisuus. Samalla he saattoivat osoittaa kuvittelemaansa moraalista hyveellisyyttään ja erottautua suomenkielisen enemmistön suosimasta ”vanhanaikaisesta” etnokansallisesta yhtenäisyydestä. 

Totalitaristisen sivumaun äänestäjien moraaliposeeraukselle antoi Ylen kaltaiset valtamediat ja presidentti, jotka kiittivät Owuson valintaa ja tuomitsivat vastaväittäjät näennäismoraalisin perustein. Ylhäältä lauoituissa nuhteissa väärin ajattelevat kansalaiset pitäisi eristää samalla kun lampaiksi alistuneilta vaaditaan ehdotonta sitoutumista diversiteettiin ja monikulttuuriin sekä nollatoleranssia vain suomalaisten etniselle itsepuolustukselle eli ”rasismille”. Kaksoistandardien maailmassa uuskolononialistisilta värillisiltä ei tällaista moraalisuutta tietenkään vaadita, vaan heitä jopa autetaan veronmaksajien kustannuksella ylläpitämään etnosentrismiään.

Edellä mainittu Ylen salapoliisijuttu pyrkii vahvistamaan mielikuvaa, jossa ”rasistit” olisivat erillinen halveksuttava kansanryhmä, joka pitää jäljittää, jahdata ja tuomita kansasta vieraantuneen manageriaalisen luokan määrittelemän ”yleisen edun” perusteella. Korruptoituneeseen järjestelmään sitoutuneet toimittajat edistävät omalla tahollaan totalitarismia vaatiessaan alamaisilta uskollisuutta arvoille ja ideologialle, joista ei ole koskaan keskusteltu julkisesti saati käyty kansanäänestystä. Vastaavasti tiedostavaksi itsensä mieltävälle ”tolkun” kansaosalle nomenklatuuran harjoittama totalitarismi ei ole lainkaan häiritsevää, sillä he katsovat olevansa näiden arvojen puolustajia ja niistä hyötyviä. 

Suomalaista Suomea kannattaville riippumattomille kansalaisille loputon jankutus rasismista on tietenkin pelkkää sanahelinän taustalla käytyä valtapeliä, jossa ”yhteistä arvopohjaa” pyritään sanelemaan kansalaisille. Kun julkisuuden yksipuolinen puhe ”yhteisestä arvopohjasta” yltyy, pitää kysyä kuka sanoo. Tämä nimittäin paljastaa, ettei kyse ole mistään ihmisen ulkopuolisesta auktoriteetista kuten Jumalan sanasta tai kansakunnan fyysisestä kohtalonyhteydestä nousevasta ylisukupolvisesta imperatiivista, vaan pelkästä hataralla pohjalla olevasta universalistisesta ideologiasta, jota tietyt ihmiset pyrkivät kaikin totalitaristisin keinoin iskostamaan hallintoalamaisiinsa.

Lähde: Yle Watch