Propaganda on äärettömän tärkeää. Aiheesta on kirjoitettu valtavasti merkittäviä tutkimuksia ja kirjoja, mutta alla on listattuna joitain henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuvia toimivan propagandan periaatteita:
1. Määritä kohderyhmäsi.
Keitä yrität tavoittaa? Onko se nuoriso, keskiluokka, tietty alakulttuuri? Jokainen ryhmä tarvitsee erilaisen lähestymistavan: 19-vuotias konservatiivinen kaveri todennäköisesti kuuntelee valitustasi valkoisen rodun rappiosta, kun taas keski-ikäinen pienyrityksen omistaja on todennäköisesti kiinnostuneempi verotukseen, velkaan ja liiketoiminnan kannattavuuteen liittyvistä poliittisista ideoistasi.
2. Ole läsnä kaikkialla, jossa saat näkyvyyttä.
Ole aggressiivinen. Kadut pitäisi peittää julisteillasi ja tarroillasi. Sinun on osallistuttava jokaiseen mielenosoitukseen, johon voit, ja mainostettava itseäsi. Vastaa haastattelupyyntöihin. Ole avoin, älä sisäänpäin sulkeutunut tai negatiivisen mystinen. Panosta sosiaaliseen mediaan. Vaikka tilisi todennäköisesti kielletään hyvin nopeasti, kannattaa silti yrittää. Lisäksi on alustoja, joissa valvonta on vähemmän tiukkaa, mikä mahdollistaa pidemmän elinajan. Hyvä tapa herättää huomiota on tehdä jotain suhteellisen radikaalia: turvatkaa tovereidenne kanssa fyysinen selustanne ja häiritkää poliittisten vihollisten tilaisuuksia. Välikohtaukset synnyttävät julkisuutta, mikä puolestaan helpottaa uusien jäsenten värväämistä. Paikallisen lehden edustaja todennäköisesti ottaa sinuun yhteyttä kommentteja varten sen jälkeen. Lisäksi pakotat vasemmistolaiset hoitamaan markkinointityön puolestasi.
3. Varmista, että osaat puhua uusien ihmisten kanssa.
Monet ovat todella huonoja argumentoinnissa eivätkä he osaa puolustaa näkemystään. Kohtaat varmasti tällaisia ihmisiä (ehkä olet myös yksi heistä?). Jotta pärjäisit väittelyissä, sinun pitäisi ennakolta harjoitella, mitä aiot sanoa ja löytää keskeiset puheenaiheet. Sinun tulee ennakoida vastaväitteitä ja päättää, miten vastaisit niihin. Äläkä tee sitä pelkästään päässäsi, vaan harjoittele toverisi kanssa. Älä lannistu epäonnistumisista. Saat sitä enemmän kokemusta mitä enemmän väittelet. Opiskele jatkuvasti uutta, sillä tiedon karttuessa olet uskottavampi argumentoija.
4. Tee viestinnästä hauskaa.
Lyhenevän keskittymiskyvyn vuoksi useimmat ihmiset eivät halua lukea pitkiä poliittisia artikkeleita. He katsovat mieluummin lyhyen videon, mahdollisesti animoidun, ei mitään liian monimutkaista. Mustaa huumoria sisältävät poliittiset meemit ovat loistava tapa vaikuttaa sellaisten ihmisten asenteisiin, jotka eivät vielä välttämättä ole täysin sitoutuneita kansallisradikaaliin ideologiaan.
Ilman vahvaa taloutta ei ole kasvavaa liikettä
Olet kehittänyt mallin tulevalle poliittiselle liikkeellesi. Yhtäkkiä tajuat, että saattaa olla vielä yksi pieni ongelma, josta harvoin keskustellaan julkisesti: raha. Jos ryhmässäsi on vain 5–10 ihmistä, pystytte luultavasti pyörittämään pienimuotoista aktivismia jäsenmaksuilla ja pienimuotoisilla rahankeräyksillä. Näin kerättyjen varojen pitäisi riittää graffitien maalaukseen, tarrojen tulostamiseen sekä esimerkiksi soihtujen ja banderollien hankintaan tuleviin mielenosoituksiin.
Mutta kun liike kasvaa suuremmaksi, rahoitustarpeet kasvavat myös. Tarvitsette paljon enemmän materiaalia, kiinteät toimitilat, verkkopalvelimia, kameroita sekä muita koneita ja kalusteita. Matkat eri mielenosoituksiin ympäri maata ovat myös toisinaan kalliita. Suuren mielenosoituksen järjestäminenkin maksaa helposti tuhansia euroja riippuen hieman tapahtuman profiilista. Kun järjestö kasvaa entisestään, yhä ammattimaisempi liike tarvitsee myös palkattua henkilökuntaa.
Into ja energia ovat hyviä asioita, mutta ne eivät yksinään riitä. Jos aktivistille tekee tiukkaa hankkia tarvittavia laitteita tai maksaa sakkoja poliittisen toiminnan vuoksi, ei se varmasti paranna motivaatiota. Lisäksi iän mukanaan tuomat luonnolliset syyt, kuten ruuhkavuodet, yleensä vievät aktivisteja pois riveistämme. Etenkään hyvin pätevien ihmisten kohdalla emme haluaisi näin tapahtuvan.
Uusi riviaktivisti ei tietenkään voi edellyttää liikettä kattamaan hänen juoksevia kulujaan, mutta menestyvät poliittiset liikkeet tarvitsevat lahjakkaita, korkeasti koulutettuja ja organisointikykyisiä ihmisiä, jotka voivat panostaa toimintaan lähes 24⁄7. Tällaisten ihmisten palkkaaminen ei välttämättä ole toistaiseksi ajankohtaista, mutta sen täytyy olla tavoite, jota kohti edetä.
Kuinka ehostaa liikkeen taloutta?
Järjestön taloudenpitoa voidaan kehittää monin eri tavoin, mutta seuraavilla askeleilla päästään jo hyvin alkuun:
1. Jäsenyysmaksut ja lahjoitukset.
Nämä muodostavat jokaisen järjestön taloudenpidon minimin. Opiskelijoilta ja työttömiltä voidaan edellyttää työllisiä hiukan matalampia maksuja, mutta kaikkien tulisi kantaa kortensa kekoon kykyjensä mukaan.
2. Sponsorit.
Jokaisessa maassa toimii yrittäjiä, jotka tukevat kansallismielistä toimintaa mieluummin lahjoitusten kautta kuin osallistumalla itse esimerkiksi katuaktivismiin. Kansallismielisen järjestön tapauksessa tämä voi olla vaikeaa, koska harvat ihmiset haluavat yhdistää itsensä ”pelottaviin natseihin.” Sponsorin löytäminen helpottuu, kun ensin vakuutat tämän siitä, että raha ei mene järjestöön, joka on järjestö vain paperilla tai jota pyörittävät epävakaat ja sakeat henkilöt. Myös se voi vakuuttaa rahamiehiä lahjoittamaan, mikäli osaat kertoa, miten rahaa ei vain tuhlata ja sitten pyydetä lisää kuin kyseessä olisi sossun luukku, vaan se pistetään poikimaan. Toisin sanoen toiminnalla ja vakaalla persoonallisuudella vakuutat helpommin sekä omat jäsenet antamaan lisää rahaa että ulkopuoliset tukemaan lahjoituksilla.
3. Kannatuskauppa.
Perusta kannatuskauppa järjestöllesi jo varhaisessa vaiheessa. Ota tuotevalikoimiin, markkinointiin ja hintoihin aluksi mallia muiden järjestöjen kaupoilta. Kaupanpidossa on tärkeää, että se on elävä kauppa, eikä vain staattinen kolmen tuotteen putiikki, joka ei kiinnosta edes omia jäseniä. Raha virtaa tätäkin kautta paremmin, mikäli valikoimaa on paljon ja sitä kehitetään jatkuvasti. Pidä huolta tietoturvasta äläkä rakenna kaupan palvelimelle asiakastietokantaa.
4. Tilaisuuksien järjestäminen.
Järjestä kansallismielisiä musiikkitapahtumia, keskustelutilaisuuksia, esitelmiä, kursseja tai vaikkapa taidenäyttelyitä. Aseta pääsylippujen hinnat tasolle, jossa järjestösi saa kohtuullisen katteen vuokrien, ruoka- ja juomatarjoilun sekä esiintyjäpalkkioiden jälkeen. Mikäli tapahtuma tekee tappiota tai nollatulosta, ei se edistä järjestösi taloudellisia tavoitteita. Voit jälleen veloittaa opiskelijoilta ja työttömiltä hieman matalamman maksun, jotta lipun hinta ei ole kenellekään ylitsepääsemätön este.
5. Oma yritystoiminta.
Kahvilat, ravintolat, turvallisuuspalvelut, kuntosalit, rakennusyritykset, pienet vähittäismyymälät, kirjakaupat, kustantamot ja taktisten varusteiden kaupat ovat yleisimpiä liikeideoita kansallismielisille ryhmille kirjoittajan havaintojen mukaan eurooppalaisella tasolla. Näin voit keskittää ihmisten arkisia rahavirtoja kansallismielisiin piireihin ja parhaassa tapauksessa työllistää jopa järjestötovereitasi. Muista hankkia pätevä kirjanpitäjä ja suunnitella toimintaa realistisesti, jotta kaunis visio ei kariudu konkurssin kivikkoon.
Lue myös artikkelisarjan ensimmäinen osa: Kuinka luoda kansallismielinen järjestö, osa 1: Tavoitteet, järjestäytyminen ja turvallisuus
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Askel kerrallaan
Kommentoin paria asiaa kun tässä nitä buumereita ollaan.
Ensimmäiseksi se että taloutta ei koskaan pidä rahoittaa jäsenistön tuella. Se pitää saada sponsoreilta. Jos talous rahoitetaan jäsenistöllä, järjestö toisensa jälkeen on kuollut hyvin nopeasti. Olkoon kyse vaikka Hengitys yhdistyksistä tai Luonnonsuojelu ydistyksistä.
Ellei tuottoa tule kymmeniä tuhansia kuukaudessa niin palkattu henkilöstö on se viimeisin mihin tuhlata rahaa. Se herättää suuria tunteita ja ne jotka palkataan saavat ”suojatyöpaikan”. Vihoviimeinen palkattava on asianajaja. Sen jälkeen loppu häämöttää.
Se on ihan sama asia kun yritysmaailmasta. Isokin firma saattaa toimia hyvin ja olla kannattava. Mutta kuolonkouristukseen on kolme varmaa askelta. Ensimmäisenä on laitteiden leasing, toisena se että yritykseen palkataan HR. Ja viimeinen naula arkkuun on se että taloon tuodaan SAP. Siihen kuolee isompikin firma.
Järjestö kannattaa pitää rekisteröimättömänä mahdollisimman pitkään. Ja kun aika tulee, niin kannattaa miettiä säätiön tekemistä. Sen jälkeen toiminta on aika paljon vapaampaa pitkin eurooppaa. Ja verojen maksu jää vähemmälle. Sekä säätiön alle voi perustaa osakeyhtiöitä. Aivan niinkuin Bosch.
Kaikki tämä edellyttää tieto-taitoa. Ja korkeampaa koulutusta. Jota esim. Sini-Mustien eurovaaliehdokkaalla ei tunnu olevan. Ainakaan sen viimeisin kirjoitus Venäjästä ja venäläisistä auttoi valinnassa että ainakaan häntä en äänestä.
Salomon
Oma argumentointi ja artikulointi on välistä todella ontuvaa. Osaksi se kyllä johtuu jo ihan pelkästä raivosta, kun ei yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan esim. Jonkun vähäpäisen ääliön holokausti vinkumista, tai kuinka tärkeää niitä vitun neekereitä on tähän maahan raahata, ehkä vielä enemmän aiheuttaa raivoa nämä nato homoilijat ja amerikkailaisen imperialismin ihannoijat. Ihmiset elää juuri sitä juutalaista unelmaa mikä niille on syötetty, uskallus itsenäiseen asioden kyseenalaistamiseen puuttu kokonaan.