”Vasemmiston taktiikat” – CasaPound kansallisradikaalien keinovalikoimaa uudistamassa

Kansallismielistä toiminta- ja kulttuurikenttää alettiin Euroopassa toden teolla päivittää 2000-luvun alussa uudenlaiseksi, vetävämmäksi kokonaisuudeksi.

Aktivismi

Vallattuja taloja, seinien maalaamista, lentolehtisten liisteröintiä, alakulttuurien politisointia, kansalaistottelemattomuutta, vähävaraisten auttamista, yhteisöllistä työtä…. ”Kommareiden hommia!” sanoisivat vanhemman sukupolven konservatiivisemmat kansallismieliset. Tämän päivän nuorille kansallismielisille nämä ovat kuitenkin arkisia asioita tai vähintäänkin aktivismin muotoja, joita tahdotaan rakentaa myös Suomeen.

Kansallismielistä toiminta- ja kulttuurikenttää alettiin Euroopassa toden teolla päivittää 2000-luvun alussa uudenlaiseksi, vetävämmäksi kokonaisuudeksi, jolla on realistisia menestymisen mahdollisuuksia. Tarkoitus oli jättää taakse antisosiaaliset piirteet sekä junttimainen hakaristi-show, jollaisesta Suomessakin on traumoja Pekka Siitoimen ja tämän seuraajajoukon vuoksi.

Idealistisimmat kansallismieliset olivat tutkineet, miksi vasemmisto on onnistunut muuttamaan kulttuuria ja ottamaan instituutioita haltuun. Kyse on ollut laajemmasta projektista kuin siitä, että mädättävä kansanosa nyt vain mediapaineen vuoksi voi hallita julkista kenttää. Kyse oli ilmapiirin ja ympäristön aktiivisesta muuttamisesta kohti haluttua suuntaa, eikä vasemmistokaan ole saanut raivattua jalansijaansa itselleen ilman kovaa työtä.

Yhtenä vasemmistolaisten taktiikoiden ensimmäisenä haltuun ottaneista kansallismielisistä järjestöistä Euroopan modernissa kansallismielisessä liikkeessä on ollut CasaPound. Järjestö havaitsi vasemmistolta saadun opin mukaisesti, että aktiivisten ihmisten rekrytointi oman toiminnan piiriin tarkoittaa, että toimintakavalkadin on oltava laaja sekä jatkuvasti ympäristönsä mukaan muuttuva. Pakonomainen kiinni pitäminen vanhasta ihan vain periaatteen vuoksi on keino tappaa liike.

Kaikki lähti talonvaltauksesta

CasaPound sai alkunsa valtaamalla talon, mikä on vasemmistolla ollut takavuosikymmeninä tapa ottaa tilaa haltuun poliittisen vaikuttamisen tukikohdaksi. Vasemmiston houkutellessa valtaamiinsa taloihin huumeongelmaisia, laittomia maahanmuuttajia ja muuta saastaa, on fasistien ympäristöönsä luomat ilmiöt terveemmällä pohjalla alueelle luotujen työpaikkojen, urheilupiirien ja valkoisten lapsiperheiden muodossa.

CasaPound markkinoi itseään katutasolla mielenosoituksin, toisinaan kansalaistottelemattominkin keinoin, levittämällä lentolehtisiä, tarroja ja banderolleja katukuvaan sekä maalaamalla iskulauseitaan seiniin. Tempauksina järjestö on esimerkiksi vallannut EU-toimiston Roomassa ja dumpannut kymmeniä säkkejä hiiltä sen ulkopuolelle protestina hiilikaivostyöntekijöiden olojen kurjistamiselle EU:n toimesta.

Kun CasaPound avaa kokoontumistilan, oli kyse toimistosta, painisalista, kaupasta tai mistä tahansa muusta, ei sitä tehdä maan syrjäisimmän kylän syrjäisimmässä nurkassa. Todennäköisempää on, että ovet avautuvat vasemmistolaisina tunnetuilla alueilla. Tämä toimii itsessään mielenilmauksena mätää ympäristöä vastaan. Kun ensin on aloitettu ”kuumimmalta alueelta”, ei jatkossa luulisi olevan mainitsemisen arvoisia haasteita. Järjestö ei ole piiloutuvaa sorttia.

Aivan kuten kulttuurimarxistit pyrkivät avaamaan homobaareja joka taloyhtiön juureen, pyrkii myös CasaPound siis laajentamaan reviiriään, mutta terveemmällä arvopohjalla.

Näitä on menneinä vuosikymmeninä totuttu pitämään vasemmistolaisina kansalaisaktivismin muotoina, mutta aloite on lipsumassa pois marxistien käsistä. Yhä useampi aktiivista elämäntapaa edustava ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut nuori tuo energiansa kansallismielisten luokse vasemmiston sijaan, sillä toiminnallinen kulttuuri on onnistuttu markkinoimaan yhä laajemmille kansanosille ja etenkin aktiivisen nuorison keskuuteen.

Vaikuttamista monia eri kanavia pitkin

CasaPound rekisteröityi yhdessä vaiheessa myös puolueeksi, mutta totesi sillä olevan negatiivinen vaikutus muuhun järjestötoimintaan suhteessa vaivannäköön ja siitä saatuun hyötyyn. Sen sijaan järjestön jäseniä on ollut eri puolueiden listoilla ehdolla, jolloin vaivannäkö-hyötysuhde on merkittävästi parempi ja se noudattaa myös järjestön strategiaa muuttaa ympäristöään parempaan suuntaan.

Tämäkin on ollut autonomivasemmiston keinovalikoimassa. Myös Suomessa entiset talonvaltaajat päättivät 2000-luvun loppupuoliskolla ryhtyä soluttamaan vasemmistopuolueita, ja tämä jälki näkyy nyt poliittisessa päätöksenteossa, kun eräskin turkulainen talonvaltaaja on entinen ministeri ja puoluejohtaja, joka on pedannut muille saman ”skenen” ystävilleen verorahoitteisia virkamiespaikkoja.

CasaPound on ymmärtänyt, että vaikka vasemmisto olisikin aiemmin ominut itselleen jonkun tietyn poliittisen vaikuttamisen osa-alueen, ei se tee kyseisestä aktivismin muodosta käyttökelvotonta kansallismielisestä näkökulmasta. Tekemällä fasistisia viilauksia tietynlaisiin toimintoihin, voi roskastakin saada hiottua timantin.

Moni ”omakin” on pyrkinyt hankaamaan vastaan Suomessa, sillä heidän mielestään CasaPound-henkisestä toiminnasta tulee anarkistinen viba ja sellainenhan ei nationalistille kelpaa jostain syystä. CasaPound on kuitenkin tehnyt omaa juttuaan ympäristön mielipiteistä välittämättä ja todistanut, että tällä tavalla saadaan aikaan menestysresepti. Kansallisradikaali liike on myös Suomessa tärkeän valinnan edessä: Uudistu tai kuole!

Lue myös artikkelisarjan ensimmäinen osa: Unelman synty – Esittelyssä CasaPound Italia

Aktivismi Fasismi Italia Kansallismielinen infrastruktuuri Kansallismielinen kulttuuri Kansallismieliset Kansallismielisyys Kansallisradikalismi Politiikka Yhteiskunta

Keskustelu

6 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Kirjapaino Kursiivin tsuppari

    Vastaa

    Kansallismieliset jää kuitenkin marginaaliryhmäksi niin kauan kuin yhtenä peruspilarina on holokaustin kieltäminen. Yhtä lailla muissakin vastaavissa tapauksissa (esimerkiksi Stalinin aikainen NL, Kamputsea, Kiinan kulttuurivallankumous) asiat on dokumentoitu niin hyvin että mikään määrä revisionistista ”uutta tutkimusta” ja esimerkiksi loputon keskusteluryhmien spämmääminen ei auta.

    Myös ne äärivasemmistolaiset liikkeet jotka pitäytyvät tiukassa kommunismissa jäävät marginaaliasemaan. Joskus 15 vuotta sitten ainakin Voima-lehdessä ilmoiteltiin Helsingissä toimivan juche-porukan tapahtumista, mutta enpä ole huomannut sellaista pitkään aikaan. Kiina kutsuu yhteiskuntajärjestystään kommunistiseksi mutta todellisuudessa ollaan kaukana siitä, ja suurvaltana sen Tiibetin miehitykselle ja Taiwanin uhkailulle ei juuri nyt voida oikeastaan mitään. Monet maat ovat jo huomanneet mitä epätoivottua Kiinan tarjoama teollisuusyhteistyö sisältää.

    • Nimetön

      Vastaa

      Ei CasaPound taida olla kiinnostunut revisionismista, yksittäiset jäsenet mahdollisesti sitä ovat.

  • Salomon

    Vastaa

    Jos kirjoittaisin kirjan: Timantteja pillussa, olise se best seller välittömästi. Mutta kun kirjoitan kirjan hyvistä käytöstavoista tai omien juurien säilyttämisestä, se on vain jonkun buumerin horinaa salaliittoteorioista. Moni nuori on ihan fiksu, mutta niitten päät on silti todella pehmeää höttöä täynnä, mistä luultavasti ei ole enää paluuta.

    • Nimetön

      Vastaa

      Kannattaa keskittyä niiden fiksujen yksilöiden valistamiseen, eikä idioottien höttöyden päivittelyyn internetissä.

  • Eläkeläinen

    Vastaa

    ”Kansallisradikaali liike on myös Suomessa tärkeän valinnan edessä: Uudistu tai kuole!” Juuri näin. Hakaristilippujen kanssa marssiminen kuuluu perinnepäiville. Jos aatetta halutaan edistää, pitää toiminta päivittää nykyaikaa vastaavaksi. Ns. hyvinvointivaltion alati kurjistuvassa tilanteessa potentiaalia aatteen nousuun olettaisin olevan.

  • Tuhannen D-markan paikka

    Vastaa

    Artikkelin kirjoittajalta kysyisin: Mitkä ovat ne 10 toimintatapaa/asiaa joista kannattaa aloittaa joilla saa käännettyä Suomen kansan suuret massat puolelleen?

    En usko että holokaustin kieltäminen on se kynnyskysymys. Ei se ole ollut ennenkään. Silloin kun Suomessa oli vielä ns. ”vanhan liiton natseja”. Ne nyt vaan sattuivat olemaan korkeasti koulutettuja ja verkostoituneita niin että hallitsivat omia työpaikkojaan. Ja sitäkautta valikoivat sopivia nuoria jatkajikseen. Ikävä kyllä, aika vie hautaa insinööritkin missä professorit. Ja jäljelle on jäänyt mielisairaal Willie Brandtin ”yhtenäinen sosialinen eurooppa”.

    Mutta kertokaa toki, mitä pitää tehdä. Niin ryhdytään toimiin.

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lue seuraavaksi