Sinimusta Liike: Väestönvaihto tuhoaa monimuotoisuuden

Väestönvaihdon kannattajat haluavat kieltää tästä kannattamastaan asiasta puhumisen sen oikealla nimellä ja puhuvat sen sijaan monimuotoisuudesta tai moninaisuudesta. Näiden kahden termin takana on ainakin erityisesti vasemmistolaisilla väestönvaihdon kannattajilla esiintyvä pakonomainen tarve kopioida aatetovereiltaan Yhdysvalloista kaikki opit sanastoa myöten; tässä tapauksessa diversity-ideologia. Monikulttuurisuuskaan ei ole enää trendikäs sana, koska USA:n uusvasemmistolaisessa kielessä käytetään pääasiassa sanaa ”diversity” eikä ”multiculturality”. Monimuotoisuudesta ja moninaisuudesta puhumisen taustalla saattaa vaikuttaa myös halu liittää väestönvaihtoon positiivisia mielleyhtymiä luonnon monimuotoisuuden ja sen pienenemiseen liittyvän huolen kautta.

Väestönvaihto on kuitenkin täysin päinvastaistasta luonnon monimuotoisuuden suojeluun nähden. Ihminen on osa luontoa, eikä ihmisten moninaisuus ole mitenkään käänteistä muun luonnon monimuotoisuuteen nähden. Muun luonnon osalta julkisuudessa ei esiinny vaatimuksia täyttää Suomen luontoa kaiken maailman vieraslajeilla antaen kullekin vieraslajille sitä suuremmat monimuotoisuuspisteet, mitä vieraampi ja haitallisempi laji on. Päinvastoin kotoperäisille lajeille haitallisten vieraslajien torjunnan tärkeydestä vallitsee konsensus. Vieraslajien ei tässä yhteydessä edes kiistetä olevan vieraslajeja, vaikka kaikki johonkin vieraslajiin kuuluvat yksilöt olisivat syntyneet, kuoriutuneet tai itäneet Suomessa. Väestönvaihdon kannattajat taas usein väittävät viimeistään Suomessa syntymisen poistavan vierasväestöihin kuuluvien vierauden.

Sellainen, joka vastustaa vieraslajeihin vertausta ja edes vierasalalajeista puhumista väestönvaihdon yhteydessä rotujen olemassaolon kiistämisen ja tyylin ”on vain yksi yhteinen ihmisyys” perusteluilla, ei voi samanaikaisesti loogisen johdonmukaisuuden säilyttäen väittää rotumuukalaisten edustavan monimuotoisuutta, koska koko ihmislaji on näiden perustelujen mukaan yksimuotoinen. Jos todella kaikki olisivat sijainnin perusteella yhtä suomalaisia, ei mitään monikulttuurisuutta tai monietnisyyttä voisi edes teoriassa olla olemassa. Tässä esiintyykin yksi väestönvaihtajien ideologiaan sisältyvä looginen mahdottomuus, jossa suomalaisuus voi samanaikaisesti sekä olla olematta että olla olemassa muuna kuin sijaintina. Samanlainen looginen yhteensopimattomuus näkyy, kun heidän mukaansa väestönvaihto on sekä salaliittoteoria että meneillään oleva hieno asia, jota mainostetaan monimuotoisuuden kasvuna niin kuin Alexander Stubb ja Olli Rehn presidentinvaalitenteissä.

Samankaltainen ristiriita nähdään myös, kun rotujen olemassaolon kiistäville väestönvaihdon kannattajille rotu on samanaikaisesti kaikki kaikessa, mm. juuri väestönvaihdon ja monimuotoisuuspisteiden yhteydessä. He eivät suinkaan vaadi kaikkia, eivät edes suurinta osaa kansoista, alistumaan maahantunkeutumiseen ja väestönvaihtoon kotimaihinsa niin kuin he vaativat suomalaisia alistumaan. Joillekin kansoille, ellei peräti suurimmalle osalle, näihin asioihin alistumisen vaatiminen on väestönvaihtajien näkemyksissä yhtä törkeää kuin suomalaisten kieltäytyminen niihin alistumisesta. Julkisesti Suomen väestönvaihdon ja avointen rajojen puolesta esitettäviä perusteluja voitaisiin soveltaa yhtä hyvin kaikkialla. Ratkaiseva ero väestövaihdon kannattajille onkin todellisuudessa, mitkä kansat he laskevat kuuluviksi valkoisiin. Sama asia ratkaisee, mitkä kansat edustavat heille monimuotoisuutta ja mitkä monimuotoisuuden puuttumista kontekstista riippumatta. Esimerkiksi somalit jo yksin edustavat monimuotoisuutta, mutta suomalaiset, tšekit, baskit ja kreikkalaiset yhteenlaskettunakin edustavat monimuotoisuuden puutetta. Somalit vieläpä edustavat monimuotoisuutta niin luonnollisessa elinympäristössään Afrikan Sarvessa kuin muukalaisina Suomessa. Suomalaiset edustavat puuttuvaa monimuotoisuutta missä tahansa, vaikka tämän koko planeetan laajuudelta katsottuna pelkkien vähemmistökansojen muodostamassa maailmassa suomalaiset ovat somaleja pienempi vähemmistö. Rotumuukalaisia ”vähemmistöiksi” kutsuvat väestönvaihtajat vaativatkin somaleille oikeutta tunkeutua somalienemmistöisestä Somaliasta itseään globaalisti pienemmän vähemmistön kotimaahan Suomeen ja saada nauttia täällä ”positiivista syrjintää” eli suomalaisten syrjintää somaleiden hyväksi sillä perusteella, etteivät somalit ole täälläkin jo valmiiksi enemmistönä.

Muun luonnon kuin ihmisen osalta Suomen luonnon ymmärretään laajasti olevan osa koko maapallon laajuista keskenään erilaisten ekosysteemien eli eliölajien ja niiden kanssa vuorovaikutuksessa olevien elottomien ympäristötekijöiden kokonaisuuksien monimuotoisuutta. Kuitenkin nimenomaan ”kansainvälisyyttä” ihailevat ja ”impivaaralaisuutta” halveksivat väestönvaihdon kannattajat katsovat edellä mainitun vähemmistöpuheensa tavoin ihmisten ja maiden maailmanlaajuista monimuotoisuutta ikään kuin Suomi olisi koko maailma. Todellisuudessa suomalainen Suomi on ainutlaatuisena maana osana koko planeetan monimuotoisuutta. Lisääkö tätä monimuotoisuutta Suomen ja usean muun ainutlaatuisen maan muuttaminen keskenään hyvin samankaltaisiksi kokoelmiksi Lähi-Idästä ja Afrikasta tulevien muukalaisväestöjen slummeja sekä globalistieliittien asuttamia hienostoalueita, joissa he suojaavat itsensä ajamansa väestönvaihdon tavalliselle kansalle aiheuttamalta tuholta muureilla ja yksityisarmeijoilla? Se ei lisää monimuotoisuutta, vaan tuhoaa sitä.

Miksi maapallolla on ylipäätään suuri joukko ainutlaatuisia ekosysteemejä, eikä vain yhtä tyyppiä kaikkialla samanlaisena toistuvaa meriekosysteemiä, maaekosysteemiä ja niin edelleen? Siksi, ettei kaikkia lajeja ole kaikkialla. Paikallisesti esiintyy runsaasti koko maailman laajuudella katsottuna harvinaisia lajeja ja elottomat ympäristötekijät eivät toistu kaikkialla samanlaisina. Alueellisesti toisistaan poikkeavat eliölajikoostumukset ja eloton luonto sekä näiden erilaisten osien myötä syntyvät erilaiset vuorovaikutukset luovat toisistaan eroavien ekosysteemien yhdessä muodostaman monimuotoisuuden. Esimerkiksi pohjoisen havumetsävyöhykkeen yhteenlaskettu lajimäärä on vähäinen verrattuna lähempänä päiväntasaajaa oleviin ympäristöihin, mutta tämä havumetsävyöhyke ei suinkaan kaipaa vieraslajien tuontia monimuotoisuuden nimissä. Pohjoinen havumetsävyöhyke tarjoaa kodin lajeille, joita on muualla vähän tai ei ollenkaan ja muodostaa sitä kautta ainutlaatuisia luontotyyppejä osaksi planeetanlaajuista luonnon monimuotoisuutta.

Lähde: Sinimusta Liike