Kansallissosialistinen kasvatus ja opetus Saksassa, osa 2

3. Voimistelun ja urheilun fyysinen ja psyykkinen merkitys.

Koska paitsi aineellisen myöskin henkisen suorituksen edellytyksenä ylipäänsä on ihmisaineksen hyvä rodullinen laatu, niin täytyy kasvatuksen ennen kaikkea kiinnittää huomio ruumiilliseen terveyteen ja hoivata ja edistää sitä.

Rodunhoidollisten periaatteiden pohjalla on koulujen opetussuunnitelmissa annettu enemmän sijaa voimistelulle urheiluineen ja leikkeineen, joskin samalla on suuresti korostettu myös näiden harjoitus aineiden luonnetta kasvattavaa merkitystä. Siten Hitler tähdentää, että urheilu ei ole olemassa vain sen vuoksi, että yksilö kehittyy voimakkaaksi, taitavaksi ja rohkeaksi, vaan sen pitää myös karaista ja opettaa häntä kestämään kolahduksia, vieläpä sankarillisesti vaiti ollen sietämään aiheettomiakin moitteita ja loukkauksia sekä yleensä pidättymään valitteluista ja hillitsemään itsensä vaikeissakin tilanteissa.

Mutta joskin kansallissosialistinen kasvatus pyrkii spartalaiseen tapaan kasvattamaan fyysisesti tervettä, voimakasta ja karaistunutta sukupolvea, niin ei tervettä ja hyvin kehittynyttä ruumista pidetä yksinomaan päämääränä itsessään, vaan edellytyksenä ja perustana terveen hengen kehittymiselle. Hitler näet korostaa, että terve, toimelias sielu viihtyy suurin piirtein katsoen vain terveessä ja voimakkaassa ruumiissa. Ja hän jatkaa: »Se asianhaara, että nerot toisinaan ovat ruumiiltaan heikkoja, vieläpä sairaalloisia olioita, ei kumoa tätä, vaan on poikkeuksena. Mutta jos jokin kansa enemmistönään käsittää ruumiillisesti degeneroituja yksilöitä, niin on tästä ihmisrämeestä perin harvoin kohoava todellisesti suuri henki.»

Näin ollen on kasvatuksen lopulliseksi päämääräksi katsottava tuo jo kreikkalais-joonialaisessa kasvatuksessa tavoitteena ollut ruumiin ja hengen sopusuhtainen kehittyminen. Sitä osoittavat Hitlerin sanat: »Kreikkalaisten kauneuden ihanteen tekee kuolemattomaksi juuri se seikka, että siinä on mitä suurenmoisimmalla, ihmeellisimmällä tavalla yhtyneenä mitä ihanin ruumiillinen kauneus loistavaan henkeen ja mitä jaloimpaan sieluun.»

Mutta kansallisen valtion on edistettävä, ei vain lapsuuden aikana, vaan myös koulun jälkeisenä aikana nuorten ruumiillista kehittämistä valtion laitosten välityksellä. Se on samalla sotapalveluksen ennakkovalmennusta, sillä siten armeijassa joudutaan muokkaamaan jo ruumiillisesti ennakolta valmennettuja nuoria miehiä valmiiksi sotilaiksi. 

Siten nuoret saavat varmuuden ruumiillisesta kunnostaan, joka on omansa edistämään suggestiivista itseluottamusta, joka ei petä suurimpienkaan taistelujen kauhuissa. Kun nuori mies on suorittanut asevelvollisuutensa, on hänelle annettava kaksi todistusta: 1) kansalaiskirja oikeudellisena asiakirjana, joka sitten oikeuttaa hänet julkisiin toimiin, sekä 2) terveystodistus ruumiillisen terveyden vakuutuksena avioliittoon menon varalta.

Myöskin tytöillä, siis vastaisilla äideillä, on tämä ruumiin hoito ja kasvatustyö aloitettava perusteellisen koulutuksen tietä. Kansallinen valtio panee siis pääpainon ennen kaikkea tyttöjen ruumiilliseen kuntouttamiseen, vasta sen jälkeen sielullisten ja viimeiseksi henkisten arvojen kehittämiseen. Naisten kasvatuksen päämääränä pitää järkähtämättä olla tuleva äiti.

4. Opetuksen yhtenäistäminen ja väestön luonteenomaisten erikoispiirteiden varteen ottaminen.

Weimarilaistasavallan aikana (1919−33) oli Saksan koululaitos hajanainen varsinkin lukuisten erilaisten koulutyyppien ja muotojen sekä niiden moninaisten lukusuunnitelmien ja organisaation vaikutuksesta. Tässä suhteessa myöskin ns. »uuden koulun edustajat lukuisine erilaatuisine koekouluineen olivat saaneet aikaan melkoista hämmennystä liberaalisten ja demokraattisten vapausaatteitten liiaksi mielivaltaisesta sovelluttamisesta käytäntöön.

Näin ollen oli kansallissosialismin pyrkimyksenä tässä suhteessa yhtenäistää oppisuunnitelmat oppivaatimuksineen, jotta vältyttäisiin haitallisesta hajanaisuudesta ja sen aiheuttamista liiallisista kustannuksista. Mutta tämä ei suinkaan tarkoittanut sitä, että itse opetus olisi valettava samaan kaavaan ja muotoon. Vaikka Saksan kansa esiintyikin lujana yhtenäisenä kansakuntana ulospäin, niin oli sen eri seutujen väestöllä erikoispiirteitä, joiden luonteenomaisuus kotiseutunsa pohjalla oli säilytettävä.

Tässä suhteessa lausuu Krieck teoksessaan »Kansallissosialistinen kasvatus», että on yhtä luonnollista ja tarkoituksenmuskaista, että kouluilla katolisissa seuduissa on katolinen ja evankelisissa seuduissa evankelinen luonne sekä että sillä maaseudulla on toinen leima kuin kaupunkien työläiskortteleissa, samoin kuin se Bayerissa muodostuu bayerilaiseksi ja Pommerissa pommerilaiseksi. Mutta hän lisää, että koulun kaikkialla tulee pyrkiä saksalaiseen kansanyhteyteen vahvistamalla kansallista yhteyttä ja heikentämällä sisäisiä myös uskonnollisia vastakohtia. Siten siis kansallissosialistisen aatteen läpäisemän »poliittisen ihmisen» tuli vapautua ahtaampien yhteiskunnallisten elämänpiirien ylivallasta ja omaksua korkeampi kansallisen yhteisyyden periaate kaikkien jyrkkien vastakohtien ja ristiriitaisten erikoisetujen yläpuolella.

Näin ollen oli luonnollista, että kansallissosialismi joutui taisteluun monien erilaisten yhdyskuntien ja puolueitten itsekkyyttä vastaan ja että se tässä suhteessa lopuksi päätyi Saksan kirjavan puolue-elämän täydelliseen poistamiseen. Tämän ohessa ei sallita minkäänlaista propagandaa kansanyhteisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivän sosiaalisen järjestelmän periaatteita vastaan. Sen yksilön, joka ei voi liittyä kansallisen valtion toteuttamaan kansanyhteisyys periaatteeseen, tulee olla vaikuttamatta millään tavoin poliittisessa suhteessa.

5. Kansallistunnon ja kansallisylpeyden vaaliminen kansalaiskasvatuksen tärkeänä tekijänä.

Elävän terveen kansallistunnon ja omalaatuisen persoonallisuuden kehkeyttämiseksi tulee kansallissosialistisen kasvatuksen kohottaa Saksan kansan historiallisten henkilöiden joukosta esiin muutamia harvoja, yli muiden kohoavia sankareita ja tehdä ne koko Saksan kansan yhteiseksi omaisuudeksi ja yhdistäväksi innoituksen siteeksi sekä palavan isänmaanrakkauden ja kiihkeän kansallisen innostuksen herättämiseksi. Siten on kohotettava kuivan asiallisen esityksen yläpuolelle sellaista, mikä on Saksan kansalle kunniakkainta ja omansa sytyttämään kansallista ylpeyttä sellaisten loistavien esimerkkien avulla, että ne herättävät itseluottamusta ja uskallusta pyrkiä arvokkaisiin päämääriin.

Hitler korostaa myös, ettei vain maailmanhistoriaa, vaan koko sivistyshistoriaa on kansallisessa valtiossa opetettava kansallisylpeyden edistämisen apukeinona. Jokainen keksijä ei ole suuri vain keksijänä, vaan ennen kaikkea oman kansan jäsenenä. Siten on historian suurimmat kansalliset sankarit esitettävä nuorisolle niin vaikuttavalla tavalla, että näistä tulee järkkymättömän kansallistunnon tukipylväitä. Hitler korostaa, että elävän kansallistunnon kehkeyttämiseksi on nuoriin mieliin taottava se periaate, että joka rakastaa omaa kansaansa, todistaa sen yksinomaan niillä uhreilla, mitä hän on valmis sen puolesta antamaan, sillä ei ole olemassakaan sellaista kansallistuntoa, joka etsii vain omaa voittoaan tai oman säätyluokkansa etua.

Mutta kansallinen ajattelu käsittää ennen kaikkea rakastavan huolenpidon terveen kansakunnan säilyttämisestä. Vasta kun koko kansakunta on kaikkien jäsentensä puolesta terve, voi ilo siihen kuulumisesta kohota yleväksi kansallisylpeyden tunteeksi. Siten kansallinen ajattelutapa on kiinteästi liittynyt yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuudentunteeseen, ja yhdessä ne voivat aikaansaada koko kansaan kohdistuvan yhteisen rakkauden ja yhteisen ylpeyden.

Lue myös artikkelisarjan osa 1!