Donald Tusk tuhoaa Puolan julkisen television ja maan oikeusjärjestyksen, sanoo pitkäaikainen TVP:n keskusteluohjelman juontaja

Remix Newsin yksinoikeudella tekemässä haastattelussa puolalainen toimittaja Jan Pospieszalski, jonka ohjelmat on peruutettu sekä konservatiivien että liberaalien hallitusten toimesta, puhuu Puolan julkisen median julmasta haltuunotosta Donald Tuskin hallituksen toimesta.

Varsovan Woronicza-kadulla sijaitsevan julkisen televisiolähettäjä TVP:n päämajassa on nähty viime päivinä paljon tapahtumia. Olet varmasti tuttu paikan kanssa, sillä juonsit siellä monia vuosia suosittua TVP:n ohjelmaa Puolassa. Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?

Olen kokenut paljon TVP:ssä. Olen nähnyt monien toimitusjohtajien vaihtuvan. Muistan myös erilaisia, enemmän tai vähemmän myrskyisiä muutoksia johtajien keskuudessa.

En kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tällaista tönimistä ja työntämistä, kun ulkopuolisia ihmisiä tuli pakottamaan ihmisiä ulos toimistoistaan, paiskimaan ja lukitsemaan ovia, hyppimään ihmisten yli, työntämään parlamentin jäseniä. Rehellisesti sanottuna en ollut koskaan nähnyt tällaista voimankäyttöä siellä.

Aloitin työskentelyn TVP:ssä vuonna 1994. Olimme uusi tiimi, eikä meitäkään otettu siellä vastaan avosylin. Aikaisemmin kommunistinen hallinto, johon televisiohenkilökunta pääasiassa kuului, kohteli meitä vieraana elimenä. Mutta jopa nuo kommunistit käyttäytyivät meitä kohtaan paljon sivistyneemmin kuin mitä näemme tänään Varsovassa kännykkävideoiden tallenteissa.

Kenen puolella sinä olet näissä hämmästyttävissä kohtauksissa? Niiden, jotka eivät halua luovuttaa julkista televisiota uuden hallituksen nimittämille henkilöille? Vai onko kyse enemmän siitä, kuinka julkista televisiota otetaan haltuun, mikä eroaa tavanomaisesta käytännöstä?

Julkisen television väkivaltainen haltuunotto on uuden kulttuuriministerin Bartlomiej Sienkiewiczin ja hänen esimiestensä, kuten Donald Tuskin tai jopa korkeamman tason henkilön, myöntämistä siitä, että he tietävät, etteivät he noudata lakia. Jos TVP:n, Puolan lehdistötoimiston ja Puolan radion johdon vaihdossa olisi noudatettu muodollisia menettelyjä, olisi edellinen tiimi lähtenyt samalla tavalla kuin Laki ja Oikeus ‑koalition poliitikot jättivät toimistonsa.

Ministeriöitä ja parlamenttirakennusta ei tarvinnut ottaa väkisin haltuun palkkaamalla joitain pellejä — noita outoja, hupullisia suuria miehiä. Morawieckin hallituksen ministerit vain jättivät toimistonsa ja muuttivat pois. He luovuttivat laatikot, pöydät ja asiakirjat seuraajilleen, koska nämä seuraajat oli valittu demokraattisessa vaalimenettelyssä kansan toimesta.

Samoin julkisen median johtohenkilöstön vaihdoksille on laillisia säännöksiä. On Kansallinen Median Neuvosto, Kansallinen Radiodiffuusioneuvosto, median johtokunnat, ja he nimittävät julkisen median yhtiöiden toimitusjohtajat. Tämä on laissa säädetty, ja meillä on säännökset tähän, jotka mahdollistavat vallan sujuvan siirtymisen ja henkilöiden vaihtamisen.

Ministeri Sienkiewicz ja hänen tiiminsä, hänen esimiehensä ja poliittiset ystävänsä tiesivät kuitenkin hyvin, etteivät he noudattaneet menettelyjä ja että he rikkoivat lakia. Siksi he tiesivät, että heidän täytyisi toteuttaa kulttuuriministerin päätös väkisin. Siksi läsnä oli outoja henkivartijoita, jonkinlaisia lihaksikkaita hyökkääjiä, päätöksen toteuttamiseksi.

Jumalan tähden, toimimalla näin he ovat itse myöntäneet, että he ottavat oikoteitä, että he eivät työnnä asioita rajoille vaan paljon niiden yli, siksi tarvitaan nyrkkejä.

He sanovat, että heidän on toimittava näin, koska julkiset tiedotusvälineet on politisoitava. Olet nyt sellaisessa tilanteessa, että sinua on sensuroitu julkisella televisiolla sekä Donald Tuskin että Mateusz Morawieckin hallitusten aikana. Mitä mieleesi tulee, kun kuulet yhdestä poliittisesta leiristä, että he haluavat politisoitua televisiota ja toisesta leiristä, että he haluavat puolustaa sen riippumattomuutta?

Tällainen teeskentely on naurettavaa ja tämä tarina median politisoitumisen tai objektiivisuuden parantamisen puolesta on yksi suuri huijaus. En tiedä, uskooko kukaan, että nämä uudet kasvot, kuten TVP:n uusi toimitusjohtaja Tomasz Sygut, ovat apoliittisia toimittajia tai virkamiehiä.

Elämässäni olen, jos olen laskenut oikein, erotettu julkisesta televisiosta yhteensä 11 kertaa. Ensimmäisen kerran minut irtisanottiin vuonna 1997 TVP:n toimitusjohtajan toimesta, joka oli silloin maatalouspuolue PSL:stä [Tuskin nykyisen hallituskoalition jäsen, toim.]. Hän hylkäsi ohjelmamme, joka käsitteli suosittua kulttuuria. Joten maatalouspuolueen nimittämä henkilö hylkäsi todennäköisesti ensimmäisen ohjelman Puolan televisiohistoriassa, joka käsitteli kansankulttuuria, kansanperinteitä ja kansanmusiikkia luotettavalla ja herkällä tavalla.

Myöhemmin, kun asetuimme pysyvästi TVP:hen vuonna 2004 ohjelmallamme Warto Rozmawiać (“Kannattaa Keskustella”), tuli taas uusi TVP:n toimitusjohtaja. Olen työskennellyt monien toimitusjohtajien alaisuudessa siellä. Useita kertoja ohjelmamme otettiin pois lähetyksestä. Nämä eivät olleet mitään näyttäviä irtisanomisia, vaan sopimuksen päättymistä. Se oli päättymässä eikä uudelle TV-kaudelle löytynyt paikkaa meille. Meidät poistettiin rautanyrkillä samettihanskassa, voisi sanoa.

Kuitenkin onnistuimme toimimaan monia vuosia eri kanavilla. Usein yritettiin nälkiinnyttää meitä alentamalla palkkioitamme ja tarjoamalla nöyryyttävän alhaisia palkkoja, mutta tiesimme, että meillä oli tehtävä. Oli tärkeää jatkaa, vaikka olosuhteet olivat vaikeat ja meidät työnnettiin syrjään. Oli aikoja, jolloin ohjelmamme näytettiin kello 23:40, mikä on aika unettomuudesta kärsiville tai kolmannen vuoron työntekijöille.

Kuitenkin selvisimme, ja minulla on vaikutelma, että onnistuimme tuottamaan melko monta arvokasta ohjelmaa.

Kunnes ”Kannattaa Keskustella” ‑ohjelma lopulta poistettiin…

Vuonna 2021 Laki ja Oikeus (PiS) ‑puolue tuli siihen tulokseen, että keskustelu ei ollut sen arvoista, ja TVP:n toimitusjohtaja Jacek Kurskin käsin potkittiin meidät pois televisiosta. Siitä lähtien minua ei ole koskaan enää kutsuttu TVP:hen, vaikka aiemmin minut kutsuttiin kolumnistina, jonkinlaisena asiantuntijana tai kommentoijana poliittisessa tai sosiaalisessa elämässä, erityisesti keskusteluohjelmiin.

Kävi ilmi, että TVP:n aikaisen johdon, toimitusjohtaja Jacek Kurskin ja pääministeri Mateusz Morawieckin — koska jotenkin ajattelen, että Morawiecki oli sen takana, mitä meille tapahtui — mielestä minun tulisi olla kuin spitaalinen, ja minun pitäisi olla täysin kielletty ja sensuroitu.

Tämä sensuuri muuten ulottui jopa VOD-alustojen arkistoitujen jaksojemme käyttöoikeuden estämiseen. Pidän tätä puhtaana ilkeytenä, koska näiden materiaalien, näiden resurssien omistaja ei ole Morawiecki eikä tuo partainen TVP:n toimitusjohtaja, joka myöhemmin korvasi Kurskin, Mateusz Matyszkowicz. Se on omistettu julkiselle televisiolle ja yleisölle, jotka verorahoillaan, 2 miljardin zlotyn tuella, ovat pitäneet liiketoiminnan käynnissä.

Näillä tallenteilla, jotka eivät enää ole saatavilla, oli monia Smolenskin lentoturman uhreja arvokkaine kommentteineen. Monet hienot ihmiset esiintyivät kanssamme, ja ehkä tämä antoi heille läsnäolon julkisessa tilassa ainutlaatuisella viestillä, joka on jo osa historiaa.

Tehtyämme tuota ohjelmaa vuodesta 2004 lähtien, meillä oli nauhoitettuna useita satoja suoria lähetyksiä 17 vuoden aikana. Jotkut olivat parempia, toiset huonompia, mutta meillä oli ihmisiä kuten italialainen poliitikko Rocco Buttiglione ja tšetšeeniopposition edustaja Akhmed Zakajev sekä monia muita merkittäviä ihmisiä. Teimme ainoan puolalaisen TV-haastattelun Viktor Orbánin kanssa vuonna 2011, eli kun Euroopan unioni painosti häntä ja syytti häntä kauheimmista asioista, heti kun hän alkoi puuttua Sorosin säätiöihin Unkarissa.

Mielestäni näillä ohjelmilla oli arvonsa, piditpä juontajasta, minusta, tai et. Ne olivat jotain erityistä, ja ne on estetty yleisöltä. Ja tämän teki Laki ja Oikeus ‑puolueen nimittämä henkilö TVP:ssä, mikä on todella poikkeuksellista.

Joten Puolan julkista televisiota täytyy korjata, eikö niin?

Kyllä, mutta tarkkaillessani, mitä Donald Tusk tekee tänään, se on jotakin pahantahtoista, ja paradoksaalisesti, vaikka henkilö, joka aloitti kampanjan TV-ohjelmaamme vastaan ja laittoi liikkeelle mekanismin potkia meidät ulos televisiosta, oli Joanna Lichocka, puolustan tänään Joanna Lichockaa, hänen läsnäoloaan Kansallisessa Median Neuvostossa ja Kansallisen Median Neuvoston toimintaa [joka, vuonna 2016 säädetyn lain mukaan, on viranomainen, joka nimittää ja erottaa julkisen median toimitusjohtajat Puolassa, toim.].

Tämä viranomainen perustettiin lain mukaisesti ja toimii lain mukaisesti. Kansallisen Median Neuvoston ja Kansallisen Radiodiffuusioneuvoston sivuuttaminen ja TVP:n haltuunottaminen jonkinlaisten nyrkkeilijöiden avulla on skandaali. Se ei ainoastaan tuhoa julkista mediaa, vaan se tuhoaa Puolan demokratian ja Puolan oikeusjärjestyksen.

Toisaalta ei ole epäilystäkään siitä, että julkista televisiota tarvitsi uudistaa, ja edessä oli valtava määrä työtä yrittää todella pelastaa tämä mediakanava yleisön hyväksi. En itse katsonut poliittisia keskusteluohjelmia tai uutisia TVP:ssä, ei siksi, että olisin ollut traumatisoitunut siitä, että minut oli heitetty ulos. En katsonut, koska herkkyyteni ja merkityksellisyyden tarpeeni vuoksi se oli yksinkertaisesti mahdotonta.

Mutta tämän rinnalla tuotettiin paljon arvokasta materiaalia, vaikka se ei usein ollutkaan parhaaseen katseluaikaan. PiS:n aikakaudella televisiossa tuotettiin monia arvokkaita dokumentteja ja raportteja tämän valitettavasti erittäin epätasapainoisen poliittisen uutisoinnin rinnalla.

Uutis- ja journalistiikkaosastolla asiat olivat ehdottomasti paremmat Polskie Radiossa (Puolan Radiossa), Puolan julkisessa radioryhmässä. Siellä oli vähemmän tätä aggressiivista propagandaa, enemmän tosiasiallista journalismia, monipuolisempia vieraita ja hienoja ohjelmia toimittajilta ja kommentaattoreilta, joita kuuntelin suurella mielenkiinnolla.

Puhut nyt niin sanotusta ”PiS-televisiosta”, eli TVP:stä Laki ja Oikeus ‑puolueen hallinnassa, mutta muistan, että vuosina 2010–2011, kun Donald Tusk ja hänen Kansalaisfoorumi (PO) ‑puolueensa olivat hallituksessa koalitiossa PSL-puolueen kanssa, olit muutaman vuoden ajan käytännössä ainoa toimittaja ja kommentaattori konservatiivisilla, oikeistolaisilla näkemyksillä julkisessa televisiossa. Donald Tuskin hallitus suoritti julkisessa mediassa suuren puhdistuksen ottaessaan haltuunsa Kansallisen Radiodiffuusioneuvoston. Mutta jopa silloin, vuosina 2010–2015, ohjelmasi poistettiin ilmalta useita kertoja ja palasi vain katsojien painostuksesta, tosin myöhään yöllä.

Tosiaan, julkista televisiota tuolloin oli myös mahdotonta katsoa, aivan kuten myöhemmin PiS:n alla. Sen toimittajat olivat hyviä työssään, mutta he olivat silti ihmisiä, jotka olivat täysin yhden ideologisen jaon puolella, eivätkä he edes yrittäneet piilottaa sitä. Tämä ilmeni vieraiden valinnassa, käsikirjoituksissa, uutisraporteissa, voimakkaasti vinoutuneessa, epäisänmaallisessa narratiivissa ja julkisen tehtävän laiminlyönnissä.

Kaikesta huolimatta, huolimatta kaikesta propagandasta julkisessa televisiossa PiS:n alla, viimeisen kahdeksan vuoden aikana on tuotettu joitakin melko järkeviä ohjelmia. Myönnettäköön, että viimeisen kahdeksan vuoden aikana TVP:n johdossa on myös ollut laiminlyöntejä kulttuurin ja koulutuksen alueella. He eivät ottaneet käsittelyyn niin monia arvokkaita asioita, joita ihmiset pyysivät. Hyvä esimerkki tästä on tarina lasten perustuslaillisen oikeuden vahvistamisesta elämään niille lapsille, joilla on diagnosoitu ennen syntymää tapahtuvia vammoja. Heidän oikeutensa elämään vahvisti Puolan perustuslakituomioistuin vuonna 2020, mutta julkisen television ei kunnolla käsitelty tätä.

Tiedän, miten perhettä suojelevat järjestöt ja erilaiset elämää suojelevat ja perheestä huolehtivat säätiöt tulivat TVP:hen ehdotuksilla säännöllisistä ohjelmista tai jonkinlaisesta sosiaalisesta kampanjasta kauan ennen tätä päätöstä. Kaikki heidät hylättiin oikopäätä. Kukaan ei ottanut aihetta käsittelyyn. Julkinen televisio yleensä ei välittänyt tämänkaltaisen tehtävän toteuttamisesta.

Entä Donald Tuskin alla?

Donald Tuskin alla se oli kokonaan mahdotonta. Jopa historialliset elokuvat eivät olleet tervetulleita. Muistan, että elokuva ”Kunnian Päivät” — joka oli voimakkaan isänmaallinen ja esitti Puolan maanalaisen taistelua toisen maailmansodan aikana Saksan miehityksen alla — sai rahoitusta tai osittaista rahoitusta kaupalliselta taholta, koska TVP epäröi tukea tätä projektia.

Lisäksi tarkkaillessani julkisen television tehtävää, tätä sosiaalista tehtävää — tehtävää suojella tärkeimpiä arvoja, kuten perhettä, demografiaa ja kunnioitusta valtiota kohtaan — ei toteutettu lainkaan Tuskin alla. PiS otti asian esille, mutta teki sen puutteellisella ja laadullisesti kyseenalaisella tavalla.

Kuitenkin tähän asti julkisen median toimitusjohtajat ja johtajat on nimetty lain mukaisesti. Tänään laki on rikottu brutaalisti. Lisäksi Laki ja Oikeus ‑hallituksen alla, vaikka en pitänytkään tästä puutteellisesta julkisesta televisiosta, sen ansiosta TV:ssä esitettiin kaksi maailmankuvaa.

Sait katsoa TVN:ää [yksityinen televisioryhmä, joka esittää liberaaleja näkemyksiä ja on avoimesti vihamielinen PiS:lle, toim.] nähdäksesi, mitä maailmassa tapahtuu, ja sitten nähdä, mitä TVP sanoo siitä. Ja ainakin oli olemassa kaksi erilaista ääntä mediassa.

Länsimaiset mediat ja Brysselin eliitti moittivat Puolaa nimenomaan pluralismin puutteesta

Viime päivinä olen yrittänyt selvittää ranskalaisilta ystäviltäni, miten tunnettu Ranskan vihreiden MEPP Michèle Rivasi kuoli. Hän painosti kovasti Ursula von der Leyenin sopimuksia Pfizerin kanssa paljastettavaksi. Hän oli tässä Euroopan parlamentin komiteassa, joka pyrki selvittämään ja paljastamaan Euroopan unionin salaisen sopimuksen Pfizerin kanssa. Esimerkiksi miksi Ursula von der Leyen osti 4,5 miljardia rokotetta alle 450 miljoonalle Euroopan unionin kansalaiselle, mikä tarkoittaa 10 annosta jokaista mukaan lukien vauvoja kohti?

Rouva Rivasi esitti tällaisia epämukavia kysymyksiä, ja yhtäkkiä kävi ilmi, että hän kuoli 29. marraskuuta. Yritin selvittää, valittiko hän ennen kuolemaansa terveysongelmista ja kiinnostaako tämä aihe ketään Ranskassa. Tiedämmekö mitään enempää henkilöstä, joka heitti haasteen Euroopan voimakkaimmille voimille, kuten Euroopan komission johtajalle ja Pfizerille, yhdelle maailman voimakkaimmista yrityksistä?

Emme tiedä mitään. Ranskan media on täysin hiljaa tästä. Ja kun kysyin ranskalaisilta ystäviltäni, mitä oppositiomedia heidän maassaan kirjoittaa, he vain nauroivat: ”Mitä oppositiomediaa? Ranskassa näissä asioissa kaikki mediat puhuvat yhdellä äänellä.”

Tässä suhteessa valittaminen siitä, että televisiossa Puolassa ei ole objektiivisuutta, ei ole mitään uutta, sillä olen nähnyt BBC:n ohjelmia puolalaisista antisemiiteistä, Mustasta Sotniasta, 70 000 fasistista, jotka kävelevät Varsovan kaduilla ja haluavat murhata juutalaisia ja homoseksuaaleja. Tällaisia asioita esitettiin niin sanotusti objektiivisella BBC:llä täysin piittaamatta todellisuudesta.

Median objektiivisuuden etsiminen on kuin etsisi neitsyyttä bordellista. Sitä vastoin PiS:n kahdeksan hallitusvuoden aikana meillä oli ainakin kaksi erilaista ääntä Puolan mediassa. Tämä tilanne oli kaukana täydellisestä, joskus saattoi olla eri mieltä molempien osapuolten kanssa, mutta ainakin saimme tietää joitakin asioita, joita Euroopan komissio valmisteli, esimerkiksi.

Tietysti et koskaan kuulisi TV:ssä, kuinka haitallisia COVID-rokotteet ovat. COVID-huijauksen kohdalla kaikki TV-asemat puhuvat yhdellä äänellä. Toisaalta saattoi oppia enemmän muutamista kysymyksistä, kuten maahanmuuttajien uhasta tai siitä, mitä tapahtui Puolan itärajalla, kun Lukashenko ja Putinin hybridi-isku aaltoilevilla siirtolaisilla Lähi-idästä ja Afrikasta tapahtui.

Täällä Puolassa oli ainakin kaksi erilaista ääntä. Nyt emme edes saa sitä.

Jan Pospieszalski on tunnettu oikeistolainen konservatiivinen toimittaja ja kommentaattori Puolassa. Vuodesta 2004 vuoteen 2021 hän tuotti ja juonsi suositun keskusteluohjelman julkisella televisiolla, ”Warto Rozmawiać” (”Kannattaa Keskustella”). Ohjelman esittämien näkemysten vuoksi se poistettiin useita kertoja ilmalta ensimmäisten kahden Donald Tuskin hallituksen aikana vuosina 2010–2015, ja lopulta vuonna 2021 Mateusz Morawieckin hallituksen aikana.

Haastattelu on käännös Remix Newsin tekemästä haastattelusta.

Lähde: Remix