Lukijan kynästä: ”Hahmomurha” polpon uutena taktiikkana

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho sanoi itsenäisyyspäivän puheessaan, että Suomessa kansalaisten ei tarvitse pelätä poliisia. Valitettavasti tämä ei pidä paikkaansa. On nimittäin olemassa viitteitä siitä, että poliisi on alkanut esittää tekaistuja rikosepäilyitä toisinajattelijoita vastaan. Viittaamme tällä laajasti uutisoituun tapaukseen, jossa poliisi oli epäillyt erään kansallismielisen kirjoittajan suunnittelevan ”saatanallista rituaalimurhaa” ilman, että asiassa olisi koskaan ollut edellytyksiä edes esitutkinnan aloittamiselle. Vastaavia väitteitä saatananpalvonnasta ja ihmisuhrauksista on esitetty myös ns. Kankaanpään tapaukseen liittyen.

Hahmomurha (englanniksi ”character assassination”) on informaatiovaikuttamisen menetelmä, jossa ihminen pyritään ”murhaamaan sosiaalisesti” mustamaalaamisen keinoin. Tavoitteena on tuhota hänen tavanomainen sosiaalinen elämänsä viemällä häneltä edellytykset normaaleiden ystävyyssuhteiden, työn ja harrastusten ylläpitämiseen, minkä ajatellaan vahingoittavan henkilöä myös psykologisesti. Lisäksi, mikäli henkilö toimii näkyvästi esim. politiikassa, tarkoitus on tuhota hänen uskottavuutensa ja vaikutusmahdollisuutensa yhteiskunnallisiin asioihin. Uudesta asiasta tässä ei ole kyse, vaan hahmomurhaa on käytetty järjestelmällisenä keinona toisinajattelijoiden vaientamiseen jo sadan vuoden ajan.

Asia ei sinänsä ole uusi myöskään kansallismielisille, ja moni meistä onkin vuosien varrella joutunut yllä kuvattujen toimien kohteeksi. Uutta sen sijaan on se, että siinä missä hahmomurhaa yrittivät aiemmin toteuttaa äärivasemmistolaiset (pääasiassa anonyymejä sähköpostiviestejä hyödyntäen), nyt sitä ovat alkaneet toteuttaa viranomaiset yhteistyössä valtionmedia Ylen kanssa. Käsillä olevassa tapauksessa viranomaiset olivat aloittaneet perättömiin väitteisiin perustuen tiedonhankintaoperaation tietäen, että pakkokeinoihin liittyvän asiakirjajulkisuuden perusteella kaikki epäilyt tulevat lopulta median tietoon. Hahmomurhan onnistumiseksi medialle on myös tärkeää kertoa epäillystä niin paljon, että hänet on helppo sen jälkeen nimetä keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa, vaikka rikosepäilyvaiheeseen liittyvän syyttömyysolettaman takia epäillyn anonymiteetti tulisi olla turvattu.

Olemmekin astuneet Suomessa täysin uudenlaisen poliittisen väkivallan aikakauteen: rakenteellisen väkivallan, jota valtiolliset instituutiot kohdistavat eri mieltä oleviin kansalaisiinsa. Keppihevosena tässä käytetään ”terrorismin” ja ”saatananpalvonnan” kaltaisia absurdeja salaliittoteorioita, sillä niiden ajatellaan kuulostavan pelottavilta tavallisten ihmisten korvaan sekä hajottavan sisäisesti kansallismielistä liikettä. Tärkein syy saatanapaniikin luomiseen on kuitenkin yksinkertainen: koska saatananpalvojaksi väitettävä ihminen on lähtökohtaisesti paha, hän voi olla syyllinen mihin tahansa rikokseen. Mitään muuta motiivia ei siis tarvita, ja tätä keinoahan keskusrikospoliisi yritti käyttää jo surullisen kuuluisassa Anneli Auerin tapauksessa. Uskomatonta mutta totta, ihmistä todella voidaan syyttää sellaisen uskonnon harjoittamisesta, jota hän itse kiistää harjoittavansa, aivan samoin kuin keskiajalla noitia syytettiin saatananpalvonnasta.

Mutta tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole vain kylvää pelkoa, sillä niin toimimalla täyttäisimme yhden hahmomurhia toteuttavien tahojen tavoitteista. Yhtenä tavoitteena tällaisissa operaatioissa onkin aina tehdä kohteesta esimerkki muille, jotta kukaan ei vastaavan kohtelun pelossa uskaltaisi ilmaista eriäviä mielipiteitään yhteiskunnan tilasta. Sen sijaan haluamme tarjota muutaman keinon hahmomurhaoperaatiosta selviytymiseksi. Ensimmäinen keino on oikeanlainen asennoituminen elämään ylipäätään. Yhteiskuntaa hallitsevat tahot yrittävät aina pitää alamaisensa kurissa luomalla pelkoa niiden asioiden menettämisestä, joita pidetään ”hyvän elämän” edellytyksinä. Usein nämä asiat ovat pinnallisia ja materialistisia tai liittyvät ventovieraiden taholta tulevaan sosiaaliseen arvostukseen. Nämä asiat eivät kuitenkaan alun perinkään ole pysyviä tai todellisia. Kaikki, mitä meillä tässä maailmassa on, on vain lainassa, emmekä voi viedä mitään mukanamme hautaan. Näin ajattelemalla meidän tulisi osata asettua jo valmiiksi modernin maailman hyvinvointi- ja vapauskäsitysten yläpuolelle.

Toinen keino on rakentaa itselleen sellainen itsetunto ja omanarvontunto, jota ei pystytä horjuttamaan mustamaalaamisen keinoin. Toisin sanoen sinun tulisi osata asettua henkisesti toisten yläpuolelle siinä määrin, että se, mitä muut ajattelevat tai puhuvat sinusta, ei liikauta sinua lainkaan. Tämä saattaa kuulostaa vaikealta, mutta oikeastaan se tapahtuu luonnostaan sitä mukaan, kun ihminen katkaisee henkiset siteensä moderniin maailmaan ja sen lumoissa eläviin laumaihmisiin. Itseriittoinen, ajan yläpuolelle kohonnut henkinen soturi kokee todellisuuden hetki hetkeltä sellaisena kuin se on eikä elä mielensä sisällä menneessä tai tulevassa.

Kolmas keino on muodostaa sosiaaliset suhteensa siten, että ne ovat immuuneja kyseiselle mustamaalaamiselle. Tämä tarkoittaa perhettä, ystäviä ja työnantajia, jotka tuntevat sinut kunniallisena ihmisenä, eivätkä usko hetkeäkään polpon ja median esittämiin valheisiin. Mikäli tällaisen työantajan löytäminen tuntuu vaikealta, tulisi harkita oman yrityksen perustamista, elämistä pääomatuloilla (esim. virallisen rahajärjestelmän ulkopuoliset kryptovaluutat) tai askeettista ja omavaraisuuteen pyrkivää elämäntapaa modernin maailman mukavuuksista luopuen. Tällöin palkkatyö lakkaa olemasta sen paremmin ansainnan väline kuin keino rakentaa omaa identiteettiään, mikä on järjestelmälle tietenkin kauhistus. Neljäs keino on tervehenkisen ja reippaan elämäntavan ylläpitäminen kohun keskellä: urheilu, luonnossa liikkuminen, meditointi jne. Pahinta on itsesääliin vaipuminen tai psyyken lääkitseminen päihteillä.

Paras keino taistella hahmomurhia vastaan on kääntää ne niiden toteuttajia itseään vastaan. Tämä voidaan toteuttaa vain tuomalla vainot ja absurdit syytökset avoimesti julki omissa julkaisuissamme sen sijaan, että pelättäisiin käsitellä koko asiaa. Vainojen toteuttajat laskevat juuri sen varaan, että ”guilty by assosiation” ‑periaatetta noudattaen kukaan ei uskalla nousta julkisesti mustamaalatun tueksi. Negatiivinen julkisuus voidaan myös kääntää vainoajien vahingoksi, sillä ”pahalla pelottelu” luo samalla pelkoa vastustajiemme mielissä ja herättää kiinnostusta luonnostaan kapinahenkisissä nuorissa. Lisäksi vainojen julkituominen kiihdyttää vallitsevia jännitteitä ja vastakkainasetteluita. Näin poliisi ja media tekevät itse itsestään akselerationisteja. Hyviä esimerkkejä vainon kääntämisestä itseään vastaan ovat ilmoitus kohun keskiössä olevan ”pahan kirjan” uudelleenjulkaisusta täysin avoimesti, myyntiin ilmestyneet ”Satanic Terror” ‑hupparit sekä tapauksen tuominen musiikkivideolle (https://www.bitchute.com/video/56imeWd5OU8w/). Ei tainnut mennä polpon ja toimittajien suunnitelman mukaan?

Monella kansallismielisessä kulttuurissa on joko tiedostettu tai tiedostamaton oletus siitä, että asiat tulevat olemaan kuten ne ovat aiemminkin olleet. Että voimme elää omaa elämäämme, kuunnella omaa musiikkia ja lukea omia julkaisuita, järjestää omia tapahtumia ja perustaa ajoittain omia puolueita. Todellisuudessa näin ei enää ole, vaan järjestelmä on aloittanut täysimittaisen sodan meitä vastaan. Tämä johtuu siitä, että järjestelmä itse näkee jo oman tuhonsa, vaikka kaikki meistäkään eivät vielä näe sitä. Sitä tuhoa me emme ole aiheuttamassa, eivätkä he meitä sen vuoksi pelkää. Järjestelmä itse aiheuttaa oman tuhonsa, mutta kyse onkin siitä, kuka asettaa ehdot hajaannuksen jälkeen alkavalle jälleenrakentamiselle. He pelkäävät, että käynnissä oleva ja kiihtyvä hajaannuksen tila johtaa lopulta siihen, että suuret enemmistöt torjuvat järjestelmän heille pakkosyöttämät liberaalin demokratian arvot. Liberaalilla demokratialla kun ei ole enää mitään tekemistä sen paremmin vapauden kuin kansanvallankaan kanssa, mistä käynnissä olevat hahmomurhaoperaatiot ovat mitä parhain todiste. Tätä sotaa ei käydäkään asein vaan mielikuvilla ihmisten mielissä. On jokaisesta meistä kiinni, mikä tämän sodan lopputulos tulee olemaan.