Suomalaisista RAC-bändeistä ainoastaan Kymenlaakson Mistreat ja Sniper keikkailevat säännöllisesti ulkomailla. Takavuosina myös vähemmän tunnetummat maamme alan bändit kuten turkulainen Pig Killer / Endupdead soittivat mm. Englannissa (v. 2000) ja helsinkiläinen Civic Duty kolmisen keikkaa rajojemme ulkopuolella 2000-luvulla.
2010-luvulla pääkaupunkiseudun Marder on keikkaillut Baltian maissa ja Italiassa. Tulevana joulukuuna Jyväskylän White Minority on buukattu isolle Italian keikalle. Silti suuressa kuvassa suomalaisten RAC-bändien ulkomaan jutut ovat harvinaisia. Tähän on viimein tulossa muutosta, sillä Euroopassa on alettu kiinnostumaan jopa suomenkielisistä yhtyeistä. Lahtelaislähtöisen Vapaudenristin marraskuun konsertti Saksassa oli lähtölaukaus sille, että Eurooppa on valmis puhtaasti suomenkielisille RAC-bändeille.
Suomessa tehdään yleensä kaikilla aloilla laatutavaraa, mutta maamme ongelma on heikko markkinointi verrattuna vaikkapa Ruotsiin. Tämä näkyy myös RAC:ssä. Suomi on siitä poikkeuksellinen kansa, että se uskoo pelkän rehellisyyden, laadun ja totuuden myyvän. Ikävä kyllä korruptoituneessa maailmassa näitäkin ominaisuuksia pitää markkinoida niille, jotka jo lähtökohtaisesti uskovat niihin. Toisin sanoen markkinoiden totalitaristinen logiikka on lyönyt itsensä läpi kaikessa. Tuota logiikkaa ei voi toistaiseksi sivuuttaa, mutta ainakin sitä voi käyttää hyväkseen. Vapaudenristi-yhtyeen meille lähettämä keikkaraportti on hyvä osoitus tästä:
—————————————-
Veriyhteydestä kyseltiin mikset tekisi juttua Vapaudenristin ulkomaanmatkasta, sillä kotimaisten bändien keikkamatkoista ollaan saatu lukea aika vähän. Kun kerran varta vasten kysytään, miksi ei! Vuosien varrella Vapaudenristiä on kyselty ties minne ja oltu jo lentojen buukkauksen kynnykselläkin, mutta lopulta mikään retki ei ole konkretisoitunut. Alkujaan bändin ajatus ei edes ollut soittaa ulkomailla, sillä tuntui hieman erikoiselta lähteä esittämään suomenkielistä materiaalia ulkomaille. Myöhemmin alan järkkärit selittivät ettei sillä ole varsinaisesti väliä, sillä esimerkiksi Saksassa yleisö ei yleensä osaa edes englantia siinä määrin että tietäisivät mistä biiseissä tarkalleen lauletaan. Yleinen tunnelma jonka ilmaisu välittää on tärkeämpi kuin ymmärtääkö yleisö jokaisen sanan.
Tarkemmin ajateltuna tämä tuntuu itsestään selvältä. Kun stereoissa pauhaa Freikorps, Störkraft, Stuka tai vastaavat, eihän heidänkään kappaleiden sisältö aina ole suomalaiselle kuuntelijalle selvillä. Yleinen fiilis ei kuitenkaan jätä mitään arvailun varaan ja bändien levyjen kuuntelu ei siitä kärsi pätkääkään. Tämän tyyliset bändit ovat olleet Vapaudenristillekin joitain suurimpia vaikuttajia, huolimatta että monesti lyriikoiden sisältö jää arvoitukseksi.
Saksalainen keikkajärkkääjä oli käynyt Suomessa katsomassa Mistreatin 30-vuotisjuhlia, jossa sankarien ohella Vapaudenristi oli ollut syy matkustaa Suomeen asti. Saksankielisessä lehdessä ollut keikkaraportti kyseisestä tapahtumasta kääntyi Google Lens translatorilla todella hauskasti. Bändin lavapreesensiä luonnehdittiin käännöksen mukaan ”melkoiseksi mäkijoukoksi”. Pitkät hiukset, täysi parta, hattu, shortsit, polvisukat… Mutta musiikki todettiin mahtavaksi, joten pari vuotta myöhemmin alkoi tulla alustavia kyselyjä milloin Saksaan soittamaan?
Monet ovat todenneet ettei nykyään Saksassa enää voi soittaa keikkoja. Tilanne on pitkään ollut se, että kaikille julkisesti mainostetuille keikoille saapuu poliisit pistämään pelin seis. Matalan profiilin keikoillakin sama tilanne. Monet Saksan bändit eivät pääse maasta pois jos ilmenee, että olisivat keikalle lähtemässä. Tänä vuonna Saksassa nähty laajamittaisia kotietsintöjä, pidätyksiä ja jopa järjestöjen kieltämisiä. Mutta, koska kutsu kuuluu ja osaavat miehet puikoissa, sinne vaan kokeilemaan onnea!
Olin pitänyt vähäiset tietämäni yksityiskohdat omana tietonani. Monesti ulkomaille lähtiessä paras tapa varmistaa. että asiat menee sujuvasti, on tietää jostain jotain ja hoitaa etukäteen. Tällaiselle keikalle mennessä olennaista oli mitä vähemmän tietää, sen parempi. Jos joku kysyisi jotain, ei vahingossakaan lipsahda faktoja kun kukaan ei tiedä missä kaupungissa, mestassa, kuka järkkää ja ketä kaikkea lopulta edes soittaa. Tai millä soittimilla soitetaan. Tälläinen mäkijoukko ei helpolla hätkähdä, joten kaikki kelpaa ja menköön omalla painollaan! Kun istuttiin lentokentällä, lukaisin muille jätkille viestin missä kerrottiin hieman aikatauluja ja yksityiskohtia. Eräs maininta oli, että kun keikat on soitettu ”you can go to hotel, or join our party”. Mainitsin että tämä ehkä tarkoittaa että voidaan jäädä bileisiin, mutta pidetään mahdollisena että ehkä liitytään jonkin sortin puolueeseen! Siitä irtosi riemua siihen asti kunnes hymy alkoi hieman hyytyä ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa.
Kun boardingin piti käynnistyä tulikin ilmoitus, että lento peruttu teknisistä syistä. Hieman myöhemmin ilmeni että vaihtoehtoinen lento saapuisi perille vasta keikan jälkeen. Hieman selvittelyä ja korvaavat lennot eri kaupunkiin.. itseasiassa jopa eri maahan mihin alunperin piti mennä. Pääsisi noukkimaan auton kyytiin ja ehtisi vielä hyvin keikalle. Seuraavan koneen ilmoittaessa viiveestä ja sivukorvalla kuultu läppä että koneen kapteeni vielä kateissa, alkoi konkretisoitua vitsi ettei Vapista päästetä Saksaan. Lopulta kuitenkin koko remmi koneessa ja ei mitään ongelmia.
Kunhan lentokoneet hoidettu, muut hommat oli hoidettu todella täsmällisesti. Kun vihdoin päästiin Keski-Eurooppaan odottamassa oli auto, jonka takakontti täynnä olutta ja viinaa ja kehoitus ottaa siitä matkan ajaksi mitä haluaa. Muutaman tunnin ajelu Saksan maaseudun halki meni tarinoidessa ja kaljaa kaataessa. Lopulta perillä hotelliin tsekkaus ja siitä jatkui matka syömään. Itse olen erityisen mieltynyt sekä Saksan pikkukylien että itäisen Euroopan meininkeihin. Lomamatka etelän rantakohteisiin ei kiinnosta pätkän vertaa ja oli todella siistiä päästä keikkailun yhteydessä Saksan maaseudun ravintolaan, jossa lautaselle tärähti annos lehmän kieltä ja perunoita ja kylkeen erinomaista saksalaista olutta! Täysin eri meininki kuin Suomessa tuppaa olemaan. En siis puhu keikkojen järkkäilystä, vaan ravintoloiden tarjonnasta.
Vapaudenristi ei tehnyt mitään soundcheckiä ja todettiin että ei olla muuten treenattukaan tänä vuonna kuin pari kertaa johon järjestäjä vastasi että olettekin ammattimaisia muusikoita! Tätä lausetta kuulee harvoin Suomen keikoilla. Edeltävällä Suomen keikalla eräs ammattimainen muusikko vihjasi, että Vapaudenristille voisi kerätä kolehdin että saisi edes vireessä pysyvän kitaran, johon piti todeta, ettei ongelma ehkä ole soittimessa vaan brutaalissa soittotavassa…
Keikkapaikka oli iso rakennus, jossa meininki jatkui tuttuun tapaan. Juomista irtoaa niin paljon kuin haluaa kaataa kurkusta alas ja väkeä tuli sisään tiivistä tahtia. Pian oli täynnä sekä sali jossa keikat soitettiin, että baarin puoli ja kaikki käytävät ja vielä piha-alue, jossa ihmisiä parveili röökillä ja tarinoimassa keskenään. Väkeä oli niin paljon ettei kaikki mitenkään mahtuneet kerralla keikkasaliin. Se ei ollut haitaksi, sillä moni oli varmasti tapaamassa kavereitaan ja viettämässä aikaa.
Saksalainen True Aggression aloitti illan. Trio soitti hyvin saksalaisen kuuloista kamaa. Vanhemmat levyt on ilmestyneet Oldschool Recordsin kautta, jonka jälkeen bändi siirtyi maineikkaan OPOS recordisin talliin. Hyvin rullaavaa kamaa, jossa oli tarttuvuutta ja erityismaininta rumpalin laulusta kertosäkeissä. Kitaristi-laulajalla oli hyvä vireessä pysyvä soundi ja taustalaulut toi mieleen jopa Sleipnirin, vaikka ei ihan yksi yhteen olekaan. Moniääninen tarttuva kertsi on monen perinteisemmän rock biisin olennaisinta ydintä! Ei haittaisi jos joku toisi nämä Suomeen. Jos yhtye ei ole tuttu, sitä voi tsekata youtubessa ja ruinata vaikka D88 distrolta saisivatko hommattua levyjä myyntiin:
Toisena bändinä oli jo puoli vuosikymmentä tauolla ollut Selbsteller. Enemmän punkrock soundilla vetävä kansallismielinen skinhead-ryhmä oli todella hauskaa katsottavaa. Laulaja oli innoissaan ja soittajat todella tiukkoja. Etenkin rumpali veti todella jämäkkää komppia. Lavalla oli koko ajan meininkiä ja yleisö oli selvästi kuumana bändin kovimmista hiteistä kun kertosäkeet saivat koko salin huutamaan messissä. Puhuin paikallisten kanssa ja kysyin onko sanoitukset jotenkin tavallista paremmat kun jengi niin innoissaan laulaa mukana ja ilmeisesti tämä oli tilanne. Seitsemän täyspitkää julkaissut bändi on tuttu lafkoilta kuten Front, PC Rec, OPOS mutta 2015 jälkeen tauolla oltuaan live kuulosti nauhoituksia rajummalta, hyvällä tavalla!
Vapaudenristin levyjä on mennyt Saksaan paljon, mutta maan viranomaiset eivät ole kovin innoissaan Vapaudenristi-symbolista, joten monet jakelijat eivät kehtaa myydä levyjä julkisesti. Ehkä osa sanoituksistakin on niillä rajoilla että paikalliset viranomaiset nostelee kulmakarvojaan kevyen paheksunnan merkiksi. Ehdittiin jo herättämään ihmetystä mitä ihmeen tukkijätkiä saapunut Saksaan, kun oli takatukkia, partoja ja muuta erikoista tarjolla. Paikalla oli kuitenkin jopa yllättävän paljon jengiä, jotka tulivat keikan jälkeen kehumaan sekä kertomaan mitä levyjä vielä etsivät kunnes olisi täysi discografia hyllyssä tallessa. Setti oli sama kuin tämän kesän ja loppuvuoden Suomen keikoilla. Yleisö diggasi selvästi kaikkein perinteisemmästä ja tarttuvimmasta materiaalista, mutta järkkäri ja moni muu jutulle tullut tuntui arvostavan sitä ettei Vapaudenristi lopulta kuulosta juurikaan muilta alan bändeiltä, vaan matskussa on perinteisien elementtien ohella jotain omaa soundia. Vaikka tarjolla oli läjäpäin tiukkoja viinoja, oli tarkoitus ettei keikkaa munailla, joten olutlinjoilla settihän meni niin hyvin ettei tarvinnut ainakaan itse kauhistua.
Jos hieman linjasta poikkeava soundi on eduksi, samaa voi varmasti sanoa pääesiintyjänä olleesta Heroes ‑bändistä. Tämä ruotsalainen porukka on viettänyt useamman vuoden hiljaiseloa, mutta kaikki jäsenet olleet jatkuvasti aktiivisina joillain projekteillaan. Aikanaan bändi sai varmasti mainetta vanhoilla kytkösillä. Heroes jana kulkee Heroes In The Snow ‑projektin kautta göteborgilaiseen kulttibändi Dirlewangeriin. Bändi on nauhoittanut pari levyä myös Ultima Thule Recordsille. Ysärillä meiningeissä olleet saattavat muistaa yhtyeen vierailun Suomessa. Keikalla tuli kappaleita ihan ekasta levystä lähtien. Owe You Nothing, Heroes In The Snow, Viking Spirit R‑n-R, jne. Mukana myös levyiltä tutut lainabiisit kuten Blitzin Razors In The Night ja Ultima Thule klassikko. Keikan hieman kohmeisen alun jälkeen homma tuntui loksahtavan paikoilleen ja bändi oli hieno esimerkki ajalta jolloin kansallismielinen musa sisälsi myös tälläistä hieman ”tavallisempaa” rock musiikkia. Heroesin ekalla levyllä kiitellään Danzig, Red Hot Chili Peppers ja sen tyyppisiä bändejä inspiraatiosta. Varmasti myös AC/DC soinut näiden jätkien stereoissa!
Erikoisella vintage britti-heavy vibratolaululla vedetyt raskaat rockbiisit ei ole mitään tyypillistä panssariörinää tai Oi! jollotusta, vaan tavallaan jatkaa jo Dirlewangerin ajoilta tuttua perinteisemmän raskaan rockin poljentoa, vaikka bändi onkin eriytynyt ihan omaksi jutukseen. Heroes-laulaja oli todellinen show mies ja otti lavan haltuun paremmin kuin kukaan muu. Bändissä oli myös sujuvasti suomea puhuva jäsen, jonka kanssa tuli jutusteltua aika merkittävistä eroista mitä näinä päivinä on Suomen ja Ruotsin keikka- sekä bänditilanteessa. Kotiin saapuessa piti kaivaa Heroes-levyt hyllystä ja hieman verestää muistoja.
Puolueen leimat jäi saamatta, ja homman nimi oli kuin olikin bileet. Olin itse jäänyt muiden lähtiessä vielä mestoille pyörimään ja vaati hieman selittelyä miksi en halua kyytiä hotelliin, vaan aioin ehdottomasti vaeltaa öisen kaupungin halki perille kunhan siltä tuntuu. Mikä sen hauskempaa kuin aamuyöstä töröillä jokunen kilsa yön pimeydessä hieman kaljaa matkaeväänä? Aamulla hotellin aulassa elämäniloa lisäävä aamupala, jossa oli tarjolla raakaa lihaa, erikoisia makkaroita ja kaikenlaista muuta täkäläisittäin erikoista purtavaa.
Rauhalliseen tahtiin edennyt paluumatka sisälsi vierailut muinaisille linnanraunioille ja terästetyn glögin ryystämiset niissä maisemissa ja lopulta lento Suomeen. Helvetin hauska reissu kaiken kaikkiaan ja kovat kiitokset järjestäjille että muille bändeille! Toivon mukaan joku suomalainen järkkäri haluaa ja pystyy hoitamaan näitä Suomeen, sillä vaikka kyseessä ei olisi genren isoimmat ja tunnetuimmat nimet, kaikki osoitti olevansa livenä kovaa kamaa.
Terveisin,
VAPAUDENRISTI
Jutun kokosi: RL
Lähde: Veriyhteys
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.