Siege-kulttuuri edustaa ali-ihmisyyttä

Niin sanottu Siege-kulttuuri alkoi myrkyttää valkoista kansallismielistä nuorisoa niin Euroopassa kuin valtamerten takana 2010-luvun puolivälin tuntumassa. Kroonisesta sukupuolisen kanssakäynnin puutteesta, päihderiippuvuuksista ja eksoottisista mielenterveysongelmista kärsivät hylkiöt löysivät tuolloin toisensa chat-ryhmissä ja foorumeilla, joissa ”kansallismielisiltä” ei edellytetty alkeellisimpiakaan maskuliinisia hyveitä. Jossain vaiheessa chat- ja foorumikeskusteluihin alkoi lyöttäytyä myös iältään hiukan vanhempia hahmoja, joilla ei ole ollut luotaantyöntävän olemuksensa ja epäpuhtaiden motiiviensa vuoksi asiaa aitoihin kansallisradikaaleihin piireihin. Nämä hahmot ovat pyrkineet saamaan henkistä tyydytystä toimimalla ongelmanuorten ”ideologisina” auktoriteetteina ja typeryyksiin yllyttäjinä.

Siinä missä perinteiset kansallisradikaalit ryhmät edellyttävät varsinkin täysivaltaisilta aktivisteiltaan huumevastaista asennetta, rohkeaa luonnetta, terveitä elämäntapoja ja vakaata mielenlaatua, pimeän verkon limaiset ONAnointiryhmät heittivät kaiken tämän romukoppaan. Kipeän uuden alakulttuurin raamatuksi valikoitui luontevasti yhdysvaltalaispedofiili James Masonin teos Siege, joka juhlii avoimesti muun muassa huumepsykooseissa murhia suorittanutta kulttia.

Syntyi niin sanottu Siege-kulttuuri – likaisten, katkerien ja heikkojen yksilöiden virtuaalinen liikekannallepano, jonka etuvartiona toimi surullisenkuuluisa pohjoisamerikkalainen Atomwaffen Division lukemattomine kansainvälisine johdannaisineen. Siege-kulttuurin tunnuksia ovat olleet nolostuttavat pääkallonaamarit, Photoshop-veriroiskeet katteetonta väkivaltauhoa tihkuvissa propagandakuvissa, kouluampujatekno ja New Age -”hengellisyys”, jonka kuvaavin ilmentymä oli lasten hyväksikäyttöä ihannoineen FBI-vasikka Joshua Caleb Sutterin johtama Tempel ov Blood. Sutterin tapaus osoitti, että Siege-kulttuuri edustaa juuri sellaista ali-inhimillistä rappiota, jonka sionistinen eliitti toivoo voivan mädättää kansallismielisen liikkeen nuoren sukupolven.

Siege-kulttuurin ytimessä on ”terrorismin” ihailu ja väkivallan nostaminen itseisarvoksi. Toisaalta on totta, että valtaosalle Siege-kulttuuria verkossa edustavista pelkät baaritappelutkin ovat tosielämässä jopa vieraampi konsepti kuin naisen (ei oman äidin) syli. 

Siinä missä esimerkiksi ”terroristeiksi” leimatut Irlannin tasavaltalaisarmeijan (IRA) miehet ovat perinteisesti olleet omassa yhteisössään menestyneitä, ideologisesti oppineita ja parisuhdemarkkinoilla haluttuja poliittisia sotureita, ei Siege-kulttuurin edustajilla ole toivoakaan saada kunnioitusta oman suljetun yhteisönsä ulkopuolelta. Kun ammattimaiset vapaustaistelijat urheilevat, suunnistavat ja opiskelevat kryptausmenetelmiä, Siege-väki kasvattaa kotonaan huumeita, printtaa 3D-leluaseita ja julkaisee Telegramissa uhoa, jota Suojelupoliisi ja KRP kykenevät seuraamaan reaaliajassa. Ero on kuin päivän ja yön välillä.

Kansallisradikaali liike on puhdistettava rappiosta

Tuoreet ”äärioikeiston terrorismioikeudenkäynnit” osoittavat, että syöpä on levinnyt myös Suomeen. Merkittävä osa syytetyistä on ollut jo vuosia yleisiä pilkan ja halveksunnan kohteita Suomen kansallisradikaaleissa piireissä – vieläpä aivan oikeutetusti. Heistä on turha leipoa marttyyrejä ja vapaustaistelijoita. Heitä ei voi verrata esimerkiksi Robert J. Mathewsiin, David Laneen ja muihin valkoisiin miehiin, jotka olivat valmiita tarttumaan aseisiin puolustaakseen rotuaan. Kunnioitusta nauttivat vapaustaistelijat toimivat harkiten ja ammattimaisesti. Sen sijaan viime päivien oikeudenkäynneissä Suomessa on tullut esiin muun muassa seuraavia asioita:

• ”Terroristit” jäivät kiinni ammuskeltuaan postilaatikkoa 3D-aseella ja kuvattuaan naurettavasta tempauksestaan videon.

• ”Terroristit” ihannoivat viattomia valkoisia nuoria murhannutta kouluampuja Pekka-Eric Auvista ja he vierailivat säännöllisesti tämän haudalla tekemässä Hitler-tervehdyksiä (!!!)

• Toimintaan on liittynyt huumeiden kotiviljelyä.

• Eräs ”terroristeista” päätti toimia kuten SDP:n puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi konsanaan ja tappoi kissansa. Teko myös videoitiin ilmeisesti siksi, että se kiihotti tappajaa.

• Ryhmän potentiaalisten iskukohteiden listalle oli kirjattu ”Helsingin yliopiston vessat” ja ”kaikkien yliopistojen vessat muutenkin”.

• Ryhmän ”suunnittelema” korkean profiilin väkivaltainen isku äärivasemmiston Helsinki ilman natseja ‑tapahtumaan peruuntui, koska eräs ”terroristi” oli ehtinyt sopia samalle päivälle telttaretken.

• Ryhmällä ei ollut joko halua, jaksamista tai osaamista kryptata keskusteluja ja ampumisvideoita, mikä teki poliisin työstä helppoa.

• Ainakin osa syytetyistä oli ottanut yhteyttä Janus Putkoseen ja fantasioinut ajasta, jolloin Suomi olisi jälleen osa ”äiti Venäjää”.

Siege-kulttuuri edustaa täydellistä ali-ihmisyyttä. Kansallismielisen liikkeen täytyy säilyttää terve elitistinen asenne, kun se rekrytoi uutta väkeä. Hylkiöt ja mielenterveysongelmaiset on pidettävä ulkopuolella, sillä heistä on vain haittaa.

Varsinkin nuorille kansallismielisille on tietysti tarjottava myös mahdollisuus kasvaa ja päästä irti esimerkiksi epäterveistä elämäntavoista aktivismin avulla. Tämä on helpointa, kun heidän sosiaalinen ympäristönsä – kansallisradikaali liike – edellyttää jäseniltään tiukkaa linjaa suhteessa huumeisiin, väkivaltafetisseihin, tietoturvan laiminlyöntiin, pekkasiitoinmaisiin New Age ‑kultteihin ja muuhun rappioon.