Terrorismi vaikuttamiskeinona

Viimeisen parin viikon aikana on jälleen kohuttu ”äärioikeiston terroriuhasta”, sillä kahta eri ryhmää epäillään terrorismirikoksista, jotka tosin eivät ole konkretisoituneet varsinaisiksi iskuiksi. Koska tutkinnasta on tiedossa ainoastaan se, miten media tulkitsee asioita ja kun ottaa huomioon, miten poliittisella poliisilla on tapana tulkita ja kokea erilaisten poliittissävytteisten rikostutkintojen aikana asioita nätisti sanottuna erikoisella tavalla, jätän nyt suuremmin kommentoimatta näitä kyseisiä tutkintoja. Totuus selvinnee myöhemmin.

Suuntaa kuitenkin antanee mediassa olleet ”shokkitiedot”, että jollakin rikoksesta epäillyllä on ”yhteyksiä” Suomeen muuttaneeseen englantilaismieheen, joka ei liity rikosepäilyihin millään tavalla. Poliisin mukaan epäillyt ovat myös olleet samassa tapahtumassa ”tunnettujen äärioikeistovaikuttajien” kanssa, jotka eivät hekään liity rikoksiin millään tapaa, mutta joista on haettu supolta lausunnot jostain syystä. Myös kirjahyllyssä olevia yksittäisiä kirjoja on tulkittu laajalla kädellä ja tehty johtopäätelmiä. Tähän kaikkeen selvittelyyn on käytetty melkoisia määriä työtunteja.

Mutta se siitä. Koska terrorismi on tapetilla, ajattelin tuoda oman näkemykseni esille terrorismista poliittisen muutoksen välineenä. Näkemykseni lähtee hyöty-haitta-riski-tehokkuus-suhteesta eli siitä, ovatko jonkin teon hyödyt suuremmat kuin haitat ja miten tehokkaasti se vie kansallismielisyyttä eteenpäin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, sekä siitä, miten haaveilu kohtaa realiteetit kun mennään teoriasta käytäntöön.

Jos ajatellaan, että neljä henkilöä perustaisi terrorisolun, kuten vastikään uutisoitujen väitteiden mukaan on tapahtunut, ja solun tarkoitus on kiihdyttää yhteiskuntaa kaatumaan, suututtamaan ihmisiä järjestelmää vastaan ja murhaamaan poliittisia vihollisia, niin mikä tässä on menestymisen todennäköisyys?

Suomi on melko hyvin varautunut suurempiinkin kriiseihin infrastruktuurin ja monen muun asian suhteen. Neljä ihmistä saa tehdä melkoisen työn, että saa kokonaisen valtion kaadettua. Vaikka he eivät jollain ihmeellisellä tavalla jäisi kiinni ja saisi pitkää linnatuomiota tai tulisi ammutuksi poliisin toimesta, on kyseessä silti valtava projekti, jonka suuruus tuskin aukeaa tällaisille tee-se-itse ‑terroristeille.

Voimme käyttää esimerkkinä oikeita sota-alueita: Ukraina, joka tunnetaan korruptoituneena maana, ja jonka virkakoneisto oli vielä pari vuotta sitten täynnä Venäjä-mielisiä työntekijöitä, ei ole kaatunut valtavat resurssit omaavan armeijan satojen tuhansien sotilaiden invaasiosta ja infrastruktuuriin kohdistuneista ohjusiskuista huolimatta. Pieni Palestiina taistelee amerikkalaisrahoitteista Israelin armeijaa vastaan, mutta sinnittelee silti vuosikymmenestä toiseen, vaikka se on taloussaarrossa ja muutenkin eurooppalaisin standardein katsottuna kehitysmaa.

Mutta ehkä viiden pennin terrorismilla saadaan Suomessa koko yhteiskunta kaatumaan ja samaan aikaan kansa terroristien puolelle jostain syystä, vaikka rikollisin, varsinkin terroristisin keinoin, tapahtuvat ”poliittiset aktivismit” ovat rehellisen suomalaisen kansanluonteen vastaista toimintaa, jotka aiheuttavat vastarintaa vähän jokaisessa suomalaisessa.

Entäpä ne riskit suhteessa hyötyyn? Mikäli onnistuisitkin yhdessä, tai vaikka kymmenessä iskussa, joilla isketään valtiota vastaan, niin millä todennäköisyydellä poliisit olisi jo etsimässä solun jäseniä ovelta ovelle ‑koputtelulla? Toisin sanoen, olet tässä vaiheessa hankkinut jo pitkän linnatuomion. Ovatko iskut olleet niin merkittäviä, että valtio oikeasti olisi hädässä asian suhteen? Entä onko uusia soluja muodostunut? Väitän molempiin, että ei, sillä emme elä Turnerin päiväkirjojen maailmassa. Rikollinen ja varsinkin terroristinen toiminta on tavan kansalaiselle korkean kynnyksen takana – tämä koskee myös niitä, jotka moraalisella tasolla voivat hyväksyä teot.

Eli: hankitko itsesi vankilaan tai hautaan nolla‑, tai jopa miinushyödyn vuoksi? Poliittinen toiminta rajoittuu vankilassa merkittävästi ja haudassa se loppuu kokonaan. Poliittisen aktivismin tarkoitus on kuitenkin olla pitkäjänteistä ja tavoitteellista.

Laillinen ja rakentava aktivismi

Tee-se-itse ‑terroristien urat maailmalla ovat tupanneet olemaan melko lyhyitä ennen poliisin väliintuloa. Hyöty on yleensä ollut miinusmerkkistä, sillä ainakaan valkoisissa maissa ei juurikaan pidetä rikollisista ja se aiheuttaa luontaista vastustusta, jota tietysti media ruokkii. Eli käytännössä kyseessä on ollut muutaman tunnin tai hyvällä onnella muutaman kuukauden ralli ja sen päättyminen seinään sekä varoittavaksi esimerkiksi.

Sitten on taas vaihtoehtona tehdä laillista aktivismia, joka on samaan aikaan rakentavaa että positiivista sekä hieman matalamman kynnyksen takana kuin laittomat teot. Laillisella aktivismilla voit myös rakentaa pitkäjänteistä poliittista herätystyötä, mistä on varmasti enemmän hyötyä maailman historian kirjoissa kuin jossain älyttömässä tempauksessa.

Jos ihminen käyttää vaikkapa 30 vuotta elämästään aktiiviseen poliittiseen toimintaan, voidaan olettaa, että mielikuvituksettominkin aktivisti on saanut tässä ajassa aika paljon aikaan; oli kyse sitten yksinkertaisista asioista kuten lehtisten jakamisesta, uutislinkkien jakamisesta, tapahtumiin osallistumisesta, kulutusvalinnoista ja muista suhteellisen arkisista asioista. Saati sitten, että on oikeasti idealistinen poliittinen aktivisti ja rakentaa koko ajan kansallismielistä toimintakenttää ja levittää aktiivisesti poliittista ilosanomaamme sekä kulttuuriamme laajemmille kansankerroksille.

Voit päästä jopa päättäviin asemiin ja saada oikeaa poliittista valtaa, jolloin voit olla mukana luomassa lakeja tai päättämässä rahoituksesta, joka ajaa kansallismielistä agendaa. Voit rakentaa pala palalta kansallismielistä sanomaa ja toimintaa hyväksyttävämmäksi kansan keskuudessa. Päättävät asemat voivat olla valtion elimissä tai yritys- sekä yhdistysmaailman seassa. Metapoliittinenkin valta on idealistille hyödyllistä valtaa.

Terrorismiin siirtymällä hylkää nämä toimintatavat ja pilaa maineensa tulevaisuuttakin varten sen verran isosti, että laillinen poliittinen aktivismi on karikkoista vielä vuosikymmentenkin päästä.

Mikäli siis haluat olla tehokas pitkäjänteisellä tavalla, älä tapata itseäsi tai hommaa itseäsi vankilaan. Tee rakentavaa aktivismia, jolla kansaa valistetaan sanomamme oikeamielisyydestä sekä positiivisuudesta ja hankitaan näiden luottamusta. (Luottamusta ei saada terroriteoilla!)

Fanaattisuus tai radikaalius ei tarkoita, että sinun on tehtävä jotain ääliömäistä. Se tarkoittaa, että olet fanaattisella itsepäisyydellä valmis ajamaan sanomaasi läpi vuosikymmenten ja että politiikkasi on nykystandardien mukaan radikaalia, vaikka kansallismielinen politiikka on vain normaalia olotilaa, missä kansamme halutaan selviytyvän rodulliselta kuolemalta.

Valitse taistelusi ja toimintatapasi realististen menestysmahdollisuuksien mukaan. Älä valitse liian isoja yksittäisiä taisteluita, joita et voi voittaa.

Ps. Yksikään itseään kunnioittava kansallismielinen ei kasvata huumeita.