Tunne juuresi on jo neljättä kertaa järjestettävä kansallismielinen keskustelutilaisuus, jolla on jokseenkin värikäs historia. Ensimmäistä kertaa se järjestettiin vuonna 2018 Satakunnan Perussuomalaisten Nuorten toimesta ja puhujana toimi Nico Anton Saramo. Vuonna 2019 tapahtuman järjesti Toni Jalonen ja puhujina toimi sillä kerralla Saramon lisäksi myös Tuukka Kuru. Koronapandemian vuoksi tapahtuma jäi vuonna 2020 väliin, mutta se järjestettiin Suunta-kollektiivin tapahtumana kolmannen kerran vuonna 2021.
Tapahtuma järjestetään nyt neljännen kerran 3.12.2022 Helsingissä. Käytännön syistä tarkka paikka kerrotaan lähempänä ennakkoon ilmoittautuneille. Ilmoittautumiset sähköpostilla osoitteeseen: suunta@suunta.info
Suosittelemme varaamaan mukaan käteistä, sillä paikalla on kirjamyyntiä.
Neljännen Tunne juuresi ‑keskustelutilaisuuden puhujat:
Eino Rantanen (s. 2000) on suomalais-virolainen kansallismielinen aktivisti ja Viron Konservatiivisen Kansanpuolueen (EKRE) nuorisojärjestönä toimivan Sinisen Herätyksen puheenjohtaja. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat kansainvälisten suhteiden ja geopolitiikan ohella 1900-luvun poliittinen filosofia ja kansallismielisten liikkeiden historia.
Jasmina Jalonen (s. 1995) on kirjailija ja kansallismielisen kentän monitoiminainen. Luonto ja kulttuuri ovat erityisesti Jasminan sydäntä lähellä. Siispä hän on aktiivinen varsinkin Suunta-kulttuurikollektiivissa ja Matkalla Impivaaraan ‑kanavalla YouTubessa.
Aleksi Veikkola (s. 1995) on suomenmielinen pirkkamies. Veikkolan erityisiä kiinnostuksen kohteita on historiallinen revisionismi, valtasuhteiden ja kielenkäytön ilmentymät sekä yleisesti ihmisen mieli, keho ja sielu.
Tervetuloa!
Lähde: Suunta
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
TT
Koulussa opetettava Suomen virallinen historia korostaa aina suomalaisten alamaisuutta kulloiseenkin isäntämahtiin. Ensin oltiin Ruotsin kuninkaan tai tämän käskynhaltijan vallan alla. Kapinat tukahdutettiin tylysti kuten kävi Nuijasodassa. Suomen sodan jälkeen siirryttiin Venäjän vallan alle, mutta aluksi jokseenkin väljän autonomisen suuriruhtinaskunnan hallintomuodon alla. Suomea pyrittiin venäläistämään vasta 1800-luvun lopulla. 1900-luvulla Suomi oli hetken itsenäinen, mutta päätyi Saksan liittolaisuuteen 2. maailmansodassa. Sodan päätyttyä itsenäisyys onnistuttin säilyttämään, mutta Neuvostoliitto toimi jonkinlaisena isäntämaana Suomelle. Neuvostoliiton kaaduttua Suomi liitti itsensä vähä vähältä EU ja USA:n komentovallan alaisuuteen. Suomi ei ole koskaan ollut aidosti itsenäinen valtio eikä kansalla ole tietoa sen itsenäisestä historiasta. On vain esimerkiksi Kalevalan muotoon kirjoitettuja taruja. Suomen tai suomalais-ugrilaisten heimojen vaiheet pitäisi selvittää tarkemmin.
Historiaan projisoidaan paljon omia poliittisia intohimoja. Yksi merkittävä kysymys näyttää olevan se, onko Suomi historiallisesti tiiviisti osa länttä tai osa itää. Natottajat ovat halunneet katkaista kaikki historialliset ja kulttuurilliset siteet itään ja korostavat Suomen länsimaalaisuutta. Tämä on valetta, mutta sekin on itsestään selvää, ettemme kuulu slaavilaisten heimojen piiriin tai niiden alaisuuteen. Ukrainan sota on ollut nyt tekosyynä sille, että Suomea tunnutaan ajettavan tiiviiksi osaksi joko germaanista, skandinaavista tai anglo-saksista kulttuuripiiriä. Hitleristit ovat tässä touhussa innokkaasti mukana.
juha II
Erittäin tarpeellinen tilaisuus tässä kaikkea suomalaisuutta väheksyvässä ajassa, jossa vasemmistolaiset internationalistit ja kokkare globalistit menevät ”poskivalssia” ns. kansainvälisen yhteistyön onttoutta kumisevan agendan kanssa!!! Selvällä suomenkielellä ”kansainvälisen yhteistyö” EI ole muuta kuin isänmaatonta korruptiorahaa ja rahanpesua, jotka kumpaisenkin kustantavat suomalaiset veronmaksajat!